Suomen menestyksen avaimet Torinon kisoissa

Teksti: 
Jermu Pöllänen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Päättyneen curlingkauden ehdoton kohokohta oli tietenkin olympialaisten curlingturnaus, joka suomalaisittain huipentui hienoon menestysnäytelmään. Palataanpa vielä hetkeksi helmikuisiin tapahtumiin ja tarkastellaan Suomen menestyksen taustoja.

Olosuhteet

Ennen turnausta joukkueemme kapteenin Markku Uusipaavalniemen suurin huolenaihe tuntui olevan jäiden "suoruus". Pelko osoittautuikin aiheelliseksi ja jäät saivat turnauksen alkuvaiheissa kritiikkiä tv-haastatteluita myöden. Suomen joukkue ei muuten ollut ainoa jäitä kritisoinut joukkue ja kisajärjestäjien oli näin toimittava. Turnauksen edetessä jäät muuttuivat päivä päivältä nousevammiksi, mikä sopi Suomen joukkueelle paremmin kuin hyvin. Muiden ajautuessa vaikeuksiin uusien olosuhteiden myötä Suomen joukkueen peli alkoi vasta toimia.

Valmennustiimi ja varapelaaja

Valtaosa joukkueemme menestyksestä kuuluu tietenkin pelaajille itselleen, mutta oikeastaan ensimmäistä kertaa maamme arvokisahistoriassa joukkueella oli täysimittainen tukijoukko takanaan. On tästä vielä matkaa Ison-Britannian ja Ruotsin taustajoukkojen kokoon, mutta valmentaja Jari Laukkanen, joukkueenjohtaja Olli Rissanen sekä varapelaaja Jani Sullanmaa tekivät joukkueen eteen loistavaa työtä harjoitusten ja pelien aikana kiviä sekä ratoja tutkittaessa - harva joukkue oli yhtä hyvin kartalla kivisarjoista kuin Suomi. Itse pelin taktiikkaan Suomen valmennusjohto ei tietääkseni tuonut omia neuvojaan, ei tarvinnut. Aikalisätkin olivat otteluissa lähinnä joukkueen pelikellon säästelyä ennemmin kuin taktisten neuvojen kysymistä joukkueen valmentajalta. Toki valmentaja Laukkanen toi esille oman mielipiteensä aina jäälle kutsuttaessa, mutta useimmiten se oli kahden vaihtoehtoisen heiton välillä tehtävän valinnan vaikeutta. Toisinaan kentän ulkopuolelta kokenut pelaaja näkee tilanteen hieman eri tavalla kuin kentällä hääräävät pelaajat.

Altavastaajan asema

Lieneekö sisäänrakennettu suomalaiseen mentaliteettiin, mutta kautta aikain enemmän suuria voittoja on otettu altavastaajan kuin selvän ennakkosuosikin asemasta. Katsokaa vaikka nimeltä mainitsemattomia talvisten hyppylajien urheilijoita, hiihdolla tai ilman! Huono kenraali toi tälläkin kertaa loistavan ensiillan: EM-kisojen taaperrus tuntui välillä ulkopuolisen silmissä uskomattomalta. Suurten curlingmaiden joukkueilla on myös niskassaan suuremmat menestyspaineet ja vain hyvin harva pelaaja äityy parhaaseen suoritukseensa kovien paineiden alaisena.

Kisojen avausvoitto

Kisojen avausvoiton merkitystä ei voi liikaa painottaa. Kaikki voitot merkitsevät lopputuloksissa yhtä paljon, mutta jos kisojen avausvoiton odotteluun menee liikaa pelikierroksia, pelaamisesta tulee nopeasti väkinäistä itseluottamuksen horjuessa. Loppua kohden välieriin pääsy on koko ajan vaikeampaa, kun joukkueiden itselleen asettamat paineet "kipsaavat" peliä. Suomen kukistettua USA:n jo toisella pelikierroksella joukkueemme sai tarvittavan lisän itseluottamukseensa ja peli rentoutui silmin nähden.

Nouseva trendi:

Avausvoiton jälkeen, ja olosuhteiden muuttuessa koko ajan Suomen joukkueelle suosiollisemmiksi, tulostakin alkoi syntyä. Peli asettui uomiinsa, eikä ollut mitään syytä pelätä hyvän vireen katoamista, kun voittoja tuli toinen toisen perään. Edes tappio Saksaa vastaan ei horjuttanut joukkueen itseluottamusta, sillä Saksakin tiedettiin kovaksi vastukseksi, vaikka sen tasaisuus ei tällä kertaa riittänytkään paremmille sijaluvuille saakka. Voittojen myötä joukkueen odotukset tietenkin kasvavat ja hyvän olon tunne hiipii takaraivoon. Joukkueemme osasi kuitenkin pitää jalat maassa, eikä kuvitellut liikoja omista kyvyistään - kokemuksen mukanaan tuomaa taitoa sekin. Suomea paremmin nousevan trendin pystyi hyödyntämään ainoastaan Kanada, jonka selvästi paras peli ajoittui kisojen fi naaliin!

Joukkueen henki

Joukkueen henki turnauksen aikana tuntui olevan hyvä. Toki tätä helpottaa kun peli kulkee ja voittoja tulee. Oma osuutensa hyvään joukkuehenkeen oli varmaan myös valmentaja Laukkasella, joka on kaikille joukkueenjäsenille riittävän hyvä tuttu, ja samanaikaisesti kuitenkin siinä mielessä "uusi kasvo", ettei hän valmentajan ominaisuudessa ollut aiemmin joukkueen kanssa toiminut. Valmentaja toi joukkueeseen lisää henkistä tasapainoa läsnäolollaan ja onnistui mitä ilmeisimmin luomaan joukkueen sisälle rennon ja luottavan ilmapiirin.

Kapteenin huippuvire

Curling on joukkuelaji, jossa jokaisella pelaajalla on oma roolinsa onnistuneessa suorituksessa. Etenkin huipputasolla joukkueen jokaisen pelaajan on onnistuttava, jotta pelisuoritus johtaa menestykseen. Karu totuus on kuitenkin se, että viimeisen heittäjän on onnistuttava omissa heitoissaan loistavasti tai tulos näkyy pikaisesti vastustajan pistesarakkeessa tulostaululla. Tällä kertaa Markku oli jälleen sillä tasolla, johon hän parhaimmillaan pystyy. Jäällä oli jälleen se kylmäverinen ratkaisija, joka edellisen kerran nähtiin Winnipegin MM-kilpailuissa vuonna 2003. Tuolloinhan joukkue eteni aina mitalipeleihin saakka. Aika tässä välissä ei ole toki mennyt hukkaan, sillä pelkästään Winnipegin neljännen sijan tuomilla seitsemällä pisteellä ei Olympialaisiin olisi ollut asiaa, joten hyviä otteita on nähty myös Winnipegin jälkeen. Joka tapauksessa kadoksissa ollut loistokkuus oli jälleen löytynyt. Kipparin otteista huokui jälleen sellainen varmuus, että sitä oli miellyttävää katsella. Mielestäni näytti siltä kuin fyysinen kuntokin olisi ollut parempi kuin aikoihin - ainakin kuntopyörän polkimet sotkivat tiuhaan tahtiin ennen ja jälkeen pelien!