Valmistaudu kilpailemaan – asioita mietittäväksi ennen turnausta

Teksti: 
Jari Laukkanen
Kuvaaja: 
-
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Joukkueen tähdätessä menestykseen turnauksissa on joskus pysähdyttävä pohtimaan valmistautumista ennen pelejä. Edellisessä jutussani (Suomen Curlinglehti 4/2005) "Miksi joukkue häviää tai voittaa" tuumailin valmistautumisen merkitystä lyhyesti. Tässä pohdinnassa keskityn hivenen tarkemmin aiheeseen.

Moni joukkue lähtee turnaukseen asenteella "pelataan ja katsotaan miten käy". On selvää, että tuo ajattelumalli jättää paljon muiden käsiin. Toki tuollakin tavalla voi menestystä tulla, mutta silloin selittävä tekijä ei ole oma valmistautuminen ja sen laadukkuus. Todennäköisesti silloin on vain yksinkertaisesti "napsunut" eli homma on toiminut jostakin syystä ja heitot ovat onnistuneet riittävän hyvin.

Suunnittelu ja aikataulutus

Hyvän valmistautumisen tunnusmerkkejä on määrätietoinen suunnittelu. Riittävän ajoissa suunnitellaan tulevaa turnausta ja otetaan mahdollisimman hyvin huomioon kaikki merkittävät tekijät, jotka erityisesti kyseisessä turnauksessa tulevat eteen. Aikataulujen tekeminen auttaa suuntaamaan keskittymistä oikeisiin hetkiin. Pelien aikataulut ovat ajoissa tiedossa, joten muutakin toimintaa voi etukäteen aikatauluttaa peleihin sopivaksi. Esimerkkinä voisi olla suunnittelu siitä, milloin matkustetaan pelipaikalle, milloin syödään ja mitä, missä välissä saadaan riittävä lepo jne. Tämä lienee helpoin osa suunnittelua, eikä siihen kannata uhrata energiaa yhtään enempää kuin on tarvetta. Jokaisesta kellonajasta ei liene tarkoituksenmukaista järjestää palaveria koko joukkueen kesken.

Aikatauluttamisessa voi suunnata ajatuksia myös pari-kolme viikkoa turnausta edeltävään aikaan. Miten silloin pitäisi harjoitella? Pitäisikö pelata harjoitusmatseja ja kuinka monta? Joillekin pelaajille tekniikkatreenit voivat olla se itseluottamuksen rakentaja, jolla pelin taso saadaan pysymään korkealla. Silloin kannattaa tekniikkaa harjoitellessa painottaa omia vahvuuksiaan. Vahvuuksien hiominen ja harjoituksissa onnistuminen tuo itseluottamusta, joka kantaa peleissä. Syntyy luottavainen olo, "minä hallitsen tämän" -fiilis. Tietää etukäteen jo ennen turnausta, että tietyt asiat ovat hanskassa ja niiden avulla voitetaan pelejä.

Harjoittelu ja harjoituspelit

Harjoituspeleissä voidaan hioa koko joukkueen yhteispeliä ja havaita osa-alueita, jotka vaativat erityistä huomiota. Tärkeää on olla kriittinen omalle pelaamiselle ja jatkuvasti löytää parannettavaa. Harjoituspelit auttavat poimimaan esille yhteispeliin liittyviä asioita kuten harjaaminen, voiman arviointi ja joukkueen pelitapa. Voiman arviointiin ja kontrolliin ei koskaan voi panostaa liikaa. Voimien kontrollointi on kuitenkin yksi kriittisistä osa-alueista, joilla pelejä ratkaistaan. Oikeiden voimien löytäminen heittoihin ja kyky ottaa luistot haltuun on peleissä ensiarvoisen tärkeää. Kun luistot ovat hallussa ennen turnausta (sikäli mikäli se on olosuhteiden puolesta mahdollista), itseluottamuskin saa potkun eteenpäin.

Harjoituspelit auttavat myös löytämään tekniikkaan liittyviä puutteita. Harjoitusten toistot paljastavat eri tavalla virheitä tekniikassa kuin pelissä tapahtuvat suoritukset. Pelissä ilmenevät tekniikkavirheet saattavat olla erilaisia kuin treeneissä toistettaessa samanlaista heittoa monta kertaa peräkkäin. Nuo virheet on tiedostettava ja mietittävä keinot niiden korjaamiseen. Jos peleissä esiintyvät virheet ovat pahoja, niiden korjaamiseen kannattaa syventyä tarkemmin myöhemmin, jotta itseluottamusta ei murenneta turnauksen alla uuden asian opettelemiseen ja siinä epäonnistumiseen.

Harjoitusotteluiden määrän tarve on eri joukkueilla erilainen. Jokaisella meillä on kiireemme eikä harjoitusotteluista saa tulla henkinen painolasti. Turnausta varten olemme todennäköisesti joutuneet järjestelemään omia siviiliasioita (työ, perhe jne.), joten kaikki lisäaktiviteetti etukäteen ei välttämättä ole henkisesti hyvä asia. Harjoituspelien määrän tulee siis olla sellainen, että se ei rasita yläpäätä liikaa. Turnaukseen mennessä arkiasioiden tulisi olla järjestyksessä, jotta niiden murehtiminen ei vaikuta peleihin vaan voi täysillä keskittyä parhaan osaamisen esiintuomiseen.

Eräs asia, jota jokaisen kannattaa omissa treeneissään ennen turnausta tehdä, on harjoitella oman joukkueen pelitapaan sopivia heittoja. Harjoittelet siis niitä heittoja enemmän, joita varmuudella joudut heittämään peleissäkin. Tarkoitan tällä sitä, että jos tiedätte joukkueen pelaavan puolustavaa peliä, kannattaa panostaa turnausta edeltävissä harjoituksissa erityisesti poistojen hiomiseen. Jos taas joukkue aikoo pelata hyökkäävää peliä, tulee sen harjoitella myös hyökkäävää peliä ts. erilaisia "pehmeitä" heittoja. Määrämittaisia, pesässä olevien kivien siirtelyä, tökkimisiä jne. Tämä on tärkeää siksi, että yleensä joukkue pelaa kuten harjoitteleekin.

Joukkueen pelitapa

Kun pohditaan joukkueen pelitapaa ennen tärkeää turnausta, kannattaa tarkoin harkita mahdollisia muutoksia. Jos liikaa tavanomaisesta pelitavasta muutetaan, voi seurauksena olla täydellinen sotku. Ei pelata omalla vanhalla tyylillä, mutta ei oikein uudella halutullakaan. Esimerkiksi pyrkimys aggressiivisempaan, hyökkäävämpään pelityyliin voi sekoittaa pelin niin, ettei oikein tiedetä missä tilanteessa puolustetaan ja missä hyökätään. "Mitäs nyt tehdään" -kysymykset aiheuttavat epävarmuutta ja sekasortoisuutta joukkueen sisällä, jos pelisuunnitelmaa liiaksi muutetaan totutusta. Useimmiten kannattaa pysytellä siinä pelitavassa, jota on harjoiteltukin. Silloin onnistuneiden suoritusten määrä todennäköisesti on suurempi ja lopputuloskin mahdollisesti parempi. Jos pelitapaa ryhdytään muuttamaan, sitä pitää myös harjoitella.

Pelitapaan liittyy pohdinta siitä, miten pelata missäkin tilanteessa. On hyvä selvittää koko joukkueen kesken, miten toimitaan pelin alussa, esimerkiksi ensimmäiset 3 päätä. Pelataanko hivenen passiivisemmin, jotta saadaan hyvä tuntuma jäähän ja luistoon sekä omiin heittoihin? Vai yritetäänkö aggressiivisella pelillä päästä niskan päälle, kun vastustaja ei ole vielä saanut omaa peliään ja olosuhteita haltuunsa?

Miten pelataan päät 4-7? Hyökätäänkö silloin voimakkaasti tarkoituksena ratkaista ottelu ja päästä ottelun kolmeen viimeiseen päähän selkeässä johdossa? Vai pelataanko varmaa riskitöntä peliä jotta vastustaja ei pääse johtoon ja yritetään ratkaista ottelu viimeisissä päissä? Toki tilanteet pelissä voivat tuoda odottamattomia tilaisuuksia, jotka pitää pyrkiä hyödyntämään. Tarkoitan tällä pelisuunnitelmalla kuitenkin omaa peruspeliä ja sen suunnittelua, mikäli mitään yllättävää ei pelissä satu.

Miten pelata ottelun viimeiset päät?

Ottelun kolme viimeistä päätä ovat aina ne ratkaisevat. Niitä kannattaa joukkueen kanssa pohdiskella erityisen huolellisesti. Pohdinnan kohteiksi ennen turnausta tai yksittäistä peliä voi ottaa esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: miten pelaamme kolme viimeistä päätä, jos olemme tasoissa ja meillä on viimeinen kivi? Entä siinä tapauksessa, että meillä ei ole viimeistä kiveä? Yritämmekö yhden johtoon 8. päässä ja pakottamaan vastustajan yhteen 9. päässä ja sitä kautta saamaan viimeisen kiven 10. päähän? Millaisella riskillä haluamme johtoon 8. päässä? Pitäisikö yrittää nollata viimeisellä kivellä 8. ja 9. pää ja ratkaista 10. pää viimeisellä kivellä pelaamalla "puhdasta" kolme viimeistä päätä? Mihin joukkueen taidot riittävät puhtaan pelaamisessa? Pitäisikö kuitenkin yrittää kahden ottamista 8. päässä hyökkäämällä ja sitten puolustaa vastustajan kahden ottoa vastaan yrittäen pakottaa heidät yhteen pisteeseen? Millainen vastustaja on pelityyliltään?

Miten pelaamme yhden pisteen johtoasemassa, jos vastustajalla on viimeisen kiven etu? Yritämmekö varastaa vielä yhden lisää aggressiivisella pelillä vai puolustaa vastustajan kahden ottoa vastaan? Kumman tavan valitseekin, se vaikuttaa omiin heittovalintoihin radikaalisti. Miten toimitaan tilanteessa, jossa itse olemme yhden perässä ja meillä on viimeinen kivi? Pelaammeko 8. ja 9. pään nollille ja yritämme hyökätä vasta 10. päässä yrittäen kahta pistettä? Vai yritämmekö 2 pistettä 8. päässä ja yhden pakotusta vastustajalle 9. päässä ja näin voittoa viimeisellä kivellä viimeisessä päässä? Ja jos tilaisuus tuleekin 9. päässä kahteen, millä riskillä luovutamme viimeisen kiven vastustajalle 10. päähän?

Selkeämpiä pohdittavia ovat tilanteet, joissa johdetaan enemmän tai ollaan enemmän häviöllä. Johtoasemassa lienee helpointa pitää puolustamalla vastustajan mahdollisuudet suurinumeroisiin päihin pienenä. Tai häviöllä ollessa on otettava paljon riskejä jotta pisteitä saadaan lisää ennen kuin peli loppuu. Kaikkien joukkueessa pitää tietää, milloin on syytä pelata puolustavasti ja miten tai vastaavasti hyökkäävästi ja miten. Kaikkia edellä olevia kysymyksiä kannattaa pohdiskella etukäteen sen vuoksi, että peleissä se helpottaa oikeiden valintojen tekemistä.

Summa summarum

Kilpailuihin valmistautuminen on tavallaan hankalaa. Tilanteet vaihtelevat peleissä tiuhaan ja pelien luonne voi muuttua yhtäkkiä. Ennakointi on aina vaikeaa, mutta ei turhaa. Turnauksissa tulee vastaan erilaisia joukkueita ja kutakin joukkuetta vastaan joudutaan ehkä pelaamaan eri tavalla. On hyvä pohtia etukäteen, miten kutakin tiedossa olevaa vastustajaa vastaan kannattaisi lähteä pelaamaan. Näin valmistavissa treeneissä voidaan etukäteen yrittää paneutua keskeisiin asioihin.

Kuitenkin keskittyminen tulevaan turnaukseen alkaa aina valmistautumisesta ja sen avulla ollaan henkisesti valmiita tuleviin koitoksiin. Kun koko joukkue yhdessä "kelaa tulevaa" ja on yhtä mieltä tavasta, jolla tulevaan turnaukseen mennään, ollaan jo askelta lähempänä hyvää menestystä. Ja lopuksi: harjoitteluun ennen turnauksia sopii vanha kulunut klisee "Harjoittele kuten pelaat, pelaat kuten harjoittelet". Siinä on vinha perä, vai mitä?