Joukkueen tekniikka samanlaiseksi. Miksi?

Teksti: 
Jari Laukkanen
Kuvaaja: 
-
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Joukkueiden harjoitellessa lajin tekniikkaa on tietysti tarkoitus parantaa sitä. Harjoituksista toiseen hierotaan yksityiskohtia tekemällä toistoja toisensa perään. Ja hyvä niin, toistojen kautta saadaan virheitä karsittua ja tekniikkaa parannettua. Kun tekniikka on parempi koko joukkueella, niin onnistuneet heitotkin lisääntyvät ja sitä kautta peleistä saavutetaan enemmän voittoja. Tämä lienee selvää kaikille.

Joskus kuitenkin matkalla "kohti parempaa" ollaan tilanteessa, jossa joukkueen yksittäiset jäsenet ovat edistyneet enemmän kuin toiset ja näin ollen eri pelaajien heittotekniikassa on eroavaisuuksia. Tämä puolestaan tuo uudenlaisia ongelmia joukkueen peliin. Varsinkin kipparin silmin tilanne muuttuu. Parhaimmillaan tilanne on sellainen, että jokainen joukkueen heittäjä heittää täsmälleen samalla lailla ja näin kipparin on helpompi keskittyä esimerkiksi jään lukemiseen, luistoon tai kiviin. Jos taas heitot lähtevät kovin eri tavalla, tulee mukaan ylimääräinen elementti arvioitavaksi. Mitä tyypillisiä eroja sitten on olemassa?

Kiven paikka hakilla heittoon lähdettäessä

Heitosta voidaan kaivaa esiin 5 tärkeää osiota, joiden eroavaisuuksilla on vaikutusta peliin. Ensinnäkin kiven paikka hakilla heittoon lähdettäessä. Joillakin pelaajilla kivi on keskilinjan päällä backswingin alkaessa ja joillakin se on heittojalan edessä. Paikalla on merkitystä, kun katsot linjaa merkkiä näyttävän kipparin harjan takaa. Vaikka kumpikin liukuisi suoraan merkkiä kohti, on molempien kivien reitti hieman erilainen ja näin ollen ne eivät pysähdykään aivan samaan paikkaan. Oikea paikka on jalan edessä, ja kannattaa pyrkiä siihen, että joukkueen kaikki pelaajat lähtevät samasta kohtaa.

Ote kivestä ja irrotus

Toinen ja kolmas huomion arvoinen seikka joukkueen tekniikkaa samanlaistettaessa ovat ote kivestä sekä irrotus. Kun tarkastelette toistenne otteita, huomaatte helposti eroja siinä, miten käsi ja sormet ovat kiven kahvassa kiinni. Mitä merkitystä samanlaisella otteella sitten on? No ainakin kipparin silmin irrotus näyttää sen jälkeen enemmän samanlaiselta kuin erilaisilla otteilla. Ja tästä taas seuraa se, että kippari näkee nopeammin ja paremmin sen, mihin kivi irrotuksessa lähtee. Silloin kipparin on helpompi reagoida kiven lähtösuuntaan ja toimia harjan kanssa heti oikealla tavalla. Irrotuksessa ensiarvoisen tärkeää on se, että pelaaja irrottaa selkeästi kiven kohti merkkiä. Usein "löysä" irrotus saa aikaan "koukun" eli kivi menettää linjansa saman tien. Käsi ikään kuin jää roikkumaan kiveen eikä irtoa selkeästi kahvasta. Tällöin kipparin on vaikea havaita sitä, mihin kivi lähtee ja reagoida esimerkiksi koukkuheittoon riittävän nopeasti.

Myös kierteen laittamistapa irrotuksessa vaikuttaa kiven lähtemiseen ja siihen miltä se näyttää kipparin silmin. Joillakin se on oppikirjan mukainen kämmenkierteellä kello 10 osoittava backswingistä lähtien irrotukseen saakka. Kivi kääntyy kello 12 kohti liu'un aikana ja osoittaa irrotushetkellä suoraan eteenpäin. Pelikaveri taas saattaa laittaa kiven osoittamaan suoraan merkkiä kohti alussa jo hakilla ja liu'un aikana kääntää sen kello 10:een ja siitä takaisin eli tekee niin sanotun vastaheiton kierteen aikaansaamiseksi. Vastaheitossa voi tulla helposti liikaa kierrettä, jos sitä ei osaa kunnolla tehdä. Tosin siinä kivi irtoaa taas helpommin merkkiä kohti eikä koukkuvaaraa ole niin paljon, ennemminkin antikoukun vaara. Pyrkikää tässäkin joukkueena samanlaisuuteen, mikä ikinä onkaan sitten omasta mielestä parempi tapa. Kipparin silmään samanlainen heitto on aina helpompi reagoitava.

Irrotuskohta

Neljäs merkittävä asia on kiven irrotuskohta. Jos joukkueen yksi pelaaja irrottaa kiven heti liu'uttuaan pesän yli ja toinen vasta juuri ennen hoglinea, on selvää, että kivi kulkee erilaisen reitin vaikka molempien lähtöpaikka ja ote sekä kierteenlaitto ja irrotus olisivat olleet samanlaiset. Aikaisemmin irrotettu kivi aloittaa myös kiertämisen aikaisemmin ja nousee enemmän kuin hoglinen lähellä irrotettu, koska sillä on yksinkertaisesti enemmän aikaa kiertää. Oikea paikka on lähellä hoglinea, kuitenkin niin - riippumatta heiton voimasta - että ei ole vaaraa ylittää linjaa käden ollessa kiven päällä. Tarkistakaa joukkueenne kanssa myös tämä asia. Tehkää se myös erilaisilla heittovoimilla: niin poistoilla kuin määrämittaisilla. Pyrkikää irrottamaan aina samassa kohdassa.

Kierteen määrä

Viides tärkeä asia on kierteen määrä. Olet varmasti huomannut joskus kiven kulkevan melko suoraan suuren osan matkasta ja nousevan lopussa erittäin hyvin määrämittaisessa heitossa. Silloin kivi on todennäköisesti kiertänyt noin 2,5 - 3 kierrosta akselinsa ympäri ja kierteen määrä on ollut juuri oikea. Tämä tietysti olettaen, että kivi ja jää toimivat siten kuin niiden olettaa sopii. Joskus taas on tullut laitettua liikaa kierrettä ja kivi kulkeekin ikään kuin suorempaan kuin olettaisi eikä "ehdi" lähteä nousemaan. Kivessä on silloin pyörimisenergiaa enemmän kuin kitkaa ja näin osa noususta häviää pyörimisliikkeeseen. Joskus tällaista heittoa voi käyttää hyödykseen, mutta se on harvinaista. Toinen virhemahdollisuus on laittaa kiveen liian vähän kierrettä, josta seuraa kivelle erilainen kulkurata. Kivi aloittaa heti irrotuksen jälkeen kiertämisen ja näin ollen kokonaisuutena nousee enemmän kuin alun perin oli ajateltu. Lisäksi kiertoheittoa heitettäessä tällainen heitto osuu helpommin suojaan. Kiven kulkurata on erilaisilla kierteen määrillä erilainen ja näin ollen pysähtymispaikkakin on eri, vaikka lähtökohdat, otteet, irrotus ja irrotuspaikka olisivatkin olleet samanlaiset. Pyrkikää siis samaan kierteen määrään, jotta kivet kulkisivat kaikilla samalla tavalla.

Kaikkia näitä viittä kohtaa tulee aina harjoituksissa miettiä ja pyrkiä saamaan niistä joukkueen sisällä samanlaiset. Lopputuloksena on aina se, että kipparin on helpompi pelata esimerkiksi harjautusten kanssa, koska hän näkee nopeammin mihin kivi on menossa irrotuksen jälkeen.