European Mixed Curling Championships Canillo, Andorra 17. - 22.10.2005

Teksti: 
Kirsi Nykänen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Lokakuussa tänä armon vuonna 2005 järjestettiin kautta aikain ensimmäiset sekajoukkueiden EM-kisat, joiden pitopaikkana oli eksoottinen Andorra. Suomen joukkueelta oli lupa odottaa kisoista hyvää menestystä, koostuihan joukkueemme edelliskauden maajoukkueiden runkopelaajista.

Panostus kisoihin lepäsi pitkälti sekamaajoukkueen miespuolisten aktiivipelaajien (Markku Uusipaavalniemi ja Teemu Salo) treenaamisen varassa, naisten painottaessa tänä syksynä enemmän mentaaliharjoittelua. Ilman yhteisharjoitusten tuomaa rasitusta joukkue lensi luottavaisin mielin pilkkopimeään ja lämpimään Barcelonaan sunnuntai-illaksi. Barcelonasta oli vielä parin sadan kilometrin automatka ja 1,5 kilometrin nousu pohjoiseen Andorraan, vaikkakin Malagan kutsuvat aurinkorannat käänsivät vuokra-Focuksen nokan alkumatkalla etelää kohti. Ammattimaisesti ryhmä päätti kuitenkin tehdä "satakasikymppisen" ja ajaa kisapaikalle Pyreneille. Lumihuippuisten vuorten toivossa varakapteeni (Kirsi Nykänen) tihrusti pimeitä maisemia ja matkan edetessä etupenkkiläiset jakoivat leijonanosan avustuskassasta tietulleihin. Paikallinen opastelogiikka ei auennut vielä tällä(kään) reissulla, joten joukkue saapui tamperelaisorkesteri Popedaa kuunnellen "...lauletaan lujaa, muuten kuski nukahtaa..." vasta hieman ennen kahta yöllä viiden tähden kisahotelliin Canilloon. Mahtava suoritus ykkösheittäjältä ja -kuskilta Tiina Kautoselta, joka tunnetusti ei todellakaan ole iltaihmisiä!

Alku aina vaikeaa

Aamupalalla selvisi, että päivän harjoitukset on peruttu huonolaatuisen jään vuoksi. Hotellia vastapäätä sijainneella hallilla iski "deja vu" kevään Paisleyn MM-kisoista - jäädytys käynnissä ja kaunis vesipinta kiilteli paikka paikoin. Viralliseksi syyksi tuomaristo ja järjestäjät Leslie Ingram- Brownin johdolla ilmoittivat ensimmäisten jäädytysten aikana pettäneen vesipatjan reunustuksen ja tätä höyläyksen ohella jään tekijät harjoittelivatkin vajaat 30 kertaa kokonaisuudessaan. Maanantaista tuli siis tiimille ylimääräinen lomapäivä, johon kuuluivat tutustuminen pieneen ja kauniiseen Canillon vuoristokylään eli noin 300 metrin pääkatu, team meeting, Teemun kadonneiden matkatavaroiden hitaasti etenevä jäljittäminen, viralliset avajaiset sekä kokkarit ja kylpylävierailu Andorran pääkaupungissa Andorra La Vellassa 10 kilomerin päässä kisakylästämme. Avajaisjuhlat olivat parhaimmasta päästä, tunnelma oli rento ja kaikki tuntuivat viihtyvän erittäin hyvin. Suomen joukkueelle yritettiin kasata avajaisjuhlissa ennakkosuosikin paineita ainakin hilpeän etelänaapurin suunnalta, mutta niitä ei suostuttu vastaanottamaan.

Tiistaina sekamaajoukkue pääsi vihdoin tositoimiin, kun edessä olivat keskipäivän vapaat harjoitukset ja ensimmäinen peli Hollantia vastaan. Harjoituksissa huomattiin kivisarjojen jonkinasteinen epähomogeenisuus ja keskiratojen haastavuus eli Sofi an B-sarjan kokemuksista tulisi olemaan hyötyä. Peli Hollantia vastaan eteni selvässä Suomen hallinnassa loppulukemiin 13-2. Hilpeyttä herätti Suomen tehokas harjaaja Mr. Nykänen, joka siis edelleenkään ei ollut saanut matkatavaroitaan perille Andorraan.

Keskiviikkona kova päivä

Keskiviikkona oli alkusarjan vaikein päivä, kun vastaan asettuivat nuoret kovatasoiset Sveitsin ja Ruotsin joukkueet. Molemmat trillerit venyivät jatkopäähän ja näissä molemmissa Suomi väänsi voiton itselleen (4-3, 8-6). Paljon ei olisi tarvinnut mennä toisin, että saldona olisi ollut 0 voittoa. Joukkueen vahva kokemus käänsi kuitenkin ottelut Suomen eduksi. Sveitsi (Ruch) oli pelin jälkeen todella pettynyt, koska se oli tässä vaiheessa hävinnyt jo kaksi ottelua ja jatkopaikka alkoi näin valua käsistä. Joukkue kun kuitenkin oli voittanut maansa yli 20 joukkueen karsinnat. Voitto Ruotsista, jota kipparoi nuorten maailmanmestari Edin (2004), oli hieno saavutus haastavalla D-radalla. Molemmat joukkueet opettelivat merkkejä kantapään kautta, Suomi onneksi etenkin alkupelistä. Voittoisan päivän kruunasi eräs surullisen kuuluisa suurin aplodein tervehditty musta matkakassi, joka oli tuotu hotellin vastaanottoon pelien aikana.

Spirit of curling

Torstaina joukkue pelasi puheliasta Luxemburgin joukkuetta vastaan voittaen pelin täysin suvereenisti 12-0 ja varmistaen näin jatkopaikkansa. Pistokokeilla toteutettu hogline-valvonta aiheutti epäonnisen Luxemburgin ainokaisen ja ansaitun pisteen menetyksen. Viimeinen peli Latviaa vastaan päättyi turnauksen ainoaan tappioon (3-9) heidän pelatessaan nousevilla kivillään suhteellisen varmasti, kun taas Suomi ei päässyt yli suorien kivien aiheuttamasta pelillisestä tukkoisuudesta.

Suomen joukkue voitti siten lohkonsa ja alkoi näyttää siltä, että lohkokakkoseksi tuleva Ruotsi tulisi saamaan vastaansa neljännesvälierässä vahvasti omassa helpossa lohkossaan pelanneen Saksan. Tässä vaiheessa tapahtui kuitenkin turnauksen ikävä epäurheilullinen kupru, kun Saksa (Schöpp) hävisi ilmeisen tahallaan Tsekeille. Tämän vahvistivat lähes kaikki kyseisen pelin nähneet tuomarikuntaa myöten ja se herätti voimakkaita kahvipöytäkeskusteluja koko lopputurnauksen. "Spirit of curling" oli siis pahasti kateissa.

Neljännesvälierä Venäjän joukkuetta vastaan venyi suhteellisen hyvään kuntoon laitetulla D-radalla turnauksen mallia noudattaen jatkopäähän, jonka paineettomammin pelannut Suomi voitti. Semifinaalivastustajaksi oli tulossa ottelun Italia- Saksa voittaja ja viimeisessä päässä näyttikin siltä, että Saksa olisi tippumassa jatkosta. Italian viimeisen poiston liukuessa suoraan kohteeseensa yleisö alkoi hurrata, samoin Italian harjaajat nostaen kätensä ylös. "Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa" piti jälleen paikkansa, koska epäonninen Italian harjanainen tiputti riemastuessaan kalossinsa ja kaatui kiven eteen. Näin dramaattinen peli eteni jatkopäähän, jonka Saksa voitti. Sympaattinen harjanainen oli todella pahoillaan tapahtuneesta ja useiden päivien kyynelillä olisi voinut peblata radan moneen kertaan.

...ja lopussa kiitos seisoo!

Semifi naalissa Suomen joukkueella oli suuri ilo pudottaa Saksa fi naalista. Suoremmilla kivillä pelannut Suomi voitti Saksan erittäin tiukassa pelissä lopulta 5-3. Ruotsin voittaessa samaan aikaan oman seminsä Skotlantia vastaan oli edessä nautittavan hyvähenkinen fi naali ja maaottelu. Finaali oli äärettömän tasainen ja Ruotsin kipparin hieno määrämittainen venytti pelin jatkopäähän. Suomi voitti jatkopään 7 kivellä Ruotsin viimeisen määrämittaisen lipuessa pitkäksi ja iloisen riehakkaat voittojuhlat alkoivat.

Suomen peliesitys oli kautta kisojen riittävän varma, vaikkakin huippupeli jäi vielä pelaamatta. Joukkueen jäsenten pitkä pelikokemus maajoukkuetasolla ja sopivan rento asenne toivat ansaitun historian ensimmäisen sekajoukkueiden EM-kullan Suomeen. Yleinen tunnelma kisoissa oli iloinen, innostunut, vapautunut, mutta kuitenkin jämptin urheilullinen. Turnauksen taso oli vielä melko kirjava ja kovien joukkueiden määrää laskettaessa ei tarvinnut käyttää kaikkia kahden käden sormia. Oli mielenkiintoista seurata miten sekajoukkueet pelasivat yhteen ja tiimihenki vaihteli laidasta laitaan eri maiden välillä. Joidenkin joukkueiden jäsenet eivät puhuneet juuri keskenään pakollisia harjautushuutoja enempää koko kisojen aikana, kun taas toisissa joukkueissa kämmenet punoittivat läiskyttelystä. Tässä arvoturnauksessa palautettiin takaisin kaunis, suurimmaksi osaksi kadonnut, perinne tarjota hävinneelle nestemäistä lohdutusta pelin jälkeen. Tulevaisuuden Mixed EM - turnauksissa joukkueiden yleinen taso varmasti kovenee ja jäihin tullaan kiinnittämään enemmän huomiota. Tiedossa on siis lisää antoisia kisakokemuksia! Niin ja tietenkin mestaruuden puolustaminen...