Pre-game practice – mitä tehdä muutamassa minuutissa ennen peliä?

Teksti: 
Jari Laukkanen
Kuvaaja: 
-
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Kansainvälisissä arvokisoissa on jo vuosien ajan harjoiteltu ennen pelejä. Suomeen tämä saapui muutamia vuosia taaksepäin kun SM-sarja alkoi ottaa nykyistä sarjamuotoaan. MM- ja EM-kilpailuissa käytetään 10-15 minuutin harjoitusta per joukkue ennen peliä kun se kotoisessa SM-sarjassa oli 5 minuuttia joukkuetta kohti viime kaudella. Olipa joskus sellaisiakin turnauksia, joissa jokainen pelaaja heitti yhden heiton toiseen päähän ja yhden takaisin. Ja eikun pelaamaan.

Kuten maailmalla, kotoisessakin sarjassa näkee monenlaisia tapoja käyttää tuo lyhyt harjoitteluaika. Jotkut juttelevat kaverin kanssa edellisen perjantain tapahtumista baarissa, jotkut vasta sitovat kengännauhojaan ja jotkut paneutuvat oikeinkin tosissaan asiaan. Ne, jotka tosissaan yrittävät hyödyntää tuon lyhyen harjoitteluajan, tavoittelevat muutamaa seikkaa peliin. Ajan voi käyttää kivien tutkimiseen, jään tutkimiseen tai oman heittotuntuman hakemiseen. Tai sitten kaikkien näiden yhdistelmään.

Kivien luisto

Kivien tutkimiseen harjoituksessa vaikuttaa mm. harjoitusvuorojen järjestys, sillä luisto on todennäköisesti useammin nihkeämpi ensimmäisenä harjoittelevalle kuin toisena vuorossa olevalle edellyttäen, että jää on peblattu juuri ennen harjoituksia. Myös se kuinka hyvin jää on jyrätty vaikuttaa luistoon. Tämä panee miettimään varsinkin huonon luiston ollessa kyseessä sitä, kuinka hyvin kivien luistosta oikeastaan voikaan saada kiinni ja voiko johtopäätöksiä luistosta tehdä lainkaan treenin perusteella. Usein näkee monen pelaajan työntelevän kiviä radan reunassa (= kulumattomalla peblillä) peräkkäin yrittäen näin saada selkeyttä kivien luistoon. Mitä se kertoo? Minun mielestäni ei mitään muuta kuin sen, onko ko. kahdessa kivessä suuri luistoero keskenään. Se ei kerro mitään niiden varsinaisesta luistosta esim. onko kyseessä 22 s määriskivi vai 24 s kivi eli onko kivi hidas vai nopea. Siis täysin turhaa puuhaa ja vie johtopäätökset helposti hakoteille. Varsinkin kun sen tekee huurulla kentän reunassa, missä mikään kivi ei luista kunnolla.

Miten kivien luiston sitten saa selville? No yksinkertaisesti heittämällä määrämittaisen ja kellottamalla sen tarpeeksi monta kertaa, jotta voi olla varma tuloksesta. Toki pitää huomioida mistä sen kiven heittää, luistavasta kohdasta vaiko ei-niin-luistavasta kohdasta. Eli jääkin pitäisi tietää, jotta johtopäätöksiä voisi tehdä. Tässä olisi niille lukuisille kelloille hyvää käyttöä, joita pelurit vyölenkeissään kuljettelevat. Monella ne todella ovatkin vain koristeina eivätkä oikeassa käytössä.

Kivien nousu

Luistoa kellotellessa pitäisi huomioida myös toinen, melkeinpä tärkeämpi seikka eli kivien nousukyky. Kuten tiedämme, kivien nousuissa on eroja: joku nousee määriksellä kaksi metriä ja joku yhden sentin. Toki tässäkin asiassa pitää tietää jää ja sen ominaisuudet, jotta johtopäätöksiä kivien nousuista voi tehdä. Nihkeällä kun se tuppaa nousemaan enemmän kuin liukkaalla. Vasta kun molemmat asiat, sekä luisto että nousu, ovat hanskassa voidaan miettiä pareja peliin tai sitä, miten kiviä pelissä käytetään. Eihän kukaan pakota heittämään samanlaisilla tai ennen peliä sovituilla kivillä koko peliä vaan voi joskus käyttää hyvin nousevaa kiveä jossakin tilanteessa hyödykseen tai "uhrata" suoran kiven poistoheittoon jne.

Näitä asioita voi testata mm. siten, että kaikki joukkueen jäsenet heittävät samaan, yhdessä sovittuun merkkiin määrämittaisen (valmentajan harjaan, jos sellainen on) ja vertailevat luistoa (kellolla) sekä kiven nousua. Jokaisen olisi hyvä verrata omia kiviään heittämällä niitä samaa "polkua" pitkin ja kellottaa aina kivet. Viiden minuutin treenissä ei ehdi kuin kaksi-kolme heittoa per kivi, joten kiven tarkkailua tulee jatkaa pelissä edelleen. Mutta poikkeuksellisen heikon luiston kivet ja suoraan kulkevat löytyvät yleensä näin toimimalla. Tietysti tässäkin tapauksessa pitäisi heittää samaan merkkiin mahdollisimman tarkasti, jotta voisi varmemmin sanoa kivistä jotakin. Sillä onhan niin, että jos heitot menevät minne sattuu, lienee turhaa murehtia kivistä ja niiden ominaisuuksista.

Hätäisiä johtopäätöksiä

Monesti vajaaksi jääneen määrämittaisen jälkeen kuulee kommentin "se on se huono kivi, ei se luista" ja kiveä ei ole mahdollisesti tutkittu lainkaan vaan kuultu kun joku toinen on kommentoinut sen olevan huono. Myös johtopäätösten tekoa kovin pitkälle kaiken kaikkiaan on turha viedä, sillä pitää muistaa muutaman heiton olevan tosiaankin vain muutama heitto. Pitää olla melko hyvät tiedot luistosta ja peblin kuluneisuudesta, huurusta ja jäänkohdasta, siitä mihin heitto lähti jne. ennen kuin menee tuomitsemaan kiven huonoksi, varsinkin muutaman heiton jälkeen. Yleisimmin lyhyeksi jääneen kiven salaisuus on se, ettei heittäjä heittänyt oikealla voimalla. Jos huomaa kiven luiston poikkeavan muista, sitä pitää heittää hivenen kovempaa, eikös niin? Kaikilla kivillä on kuitenkin pelattava.

Jään tarkkaileminen

Jään tarkkailu on monien mielestä tärkeämpää, ja siksi monet maajoukkueet heittelevät tietyt kohdat jäästä molempiin suuntiin esim. poistoheittoina molemmilla kierteillä ja yrittävät päästä jäästä selvyyteen. Kymmenen minuutin harjoituksessa ehtiikin koko joukkueen voimin heittää montakin kiveä, jos kaksi näyttää merkkiä toisessa päässä ja kolme heittää poistovoimalla. Jään jokainen kohta saadaan varmasti selville, jos sitä ollaan hakemassa. Samoin heittotuntuma monen mielestä tulee paremmin esille heittämällä muutama reipaskin poisto kun lihakset ovat lämmenneet. Näin voi myös päästellä "höyryjä" pois ennen peliä jos sellaiseen on tarvetta.

Lämmittelyä

Harjoituksen aikana myös harjamiesten olisi hyvä lämmitellä harjausta ja harjata vaikka yksi tai pari määrämittaista kipparilta tai varakipparilta, jotta silmät pääsevät vähän kiinni kyseessä olevaan luistoon ja joukkueen tärkeimmät määriksen heittäjät saavat myös määristuntumaa. Samalla saa myös lihaksia lämpimäksi peliä varten. Lämmittelyhän oli hoidettu jo muutenkin huolella vai mitä? Kaikkeen edellä mainittuun voidaan vielä lisätä coachin rooli eli mitä valmentaja voisi harjoituksessa tehdä? Näyttää merkkiä, tehdä muistiinpanoja, kellottaa vai täytellä vesipulloja? Siinä miettimistä jokaiselle. Ja muista: kun vastustaja harjoittelee, siitäkin voi kellon ja tarkan silmän avulla saada paljon irti: luistosta, nousuista, vastustajien heittotekniikasta ja jopa pelitavasta.

Ajan hyödyntäminen

Kuten sanottua, aika on lyhyt, mutta sekin kannattaa koettaa hyödyntää. Kannattaa varmaankin oman joukkueen kanssa mietiskellä, miten käyttää jatkossa ko. treeniajan ja mitä sillä hakee. Tässä esitetyt asiat eivät varmaankaan raamatun sanaa täytä eli jokainen voi miettiä asiaa vieläkin syvemmälle ja tarkemmin. Jos aloit miettiä oman joukkueesi pre-game harjoittelua tätä lukiessasi, tämä kirjoitus on täyttänyt tehtävänsä. Tätäkin asiaa voi onneksi harjoitella ennen jokaista peliä. Pre-game harjoittelu on muuten huono termi asialle, olisiko parempi puhua käsitteellä "treenit ennen peliä"?