Courmayeurin EM-Kisat joulukuussa 2003

Teksti: 
Kirsi Nykänen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Joukkueemme neljä pelaajaa saapui­vat kisapaikalle myöhään keskiviikko­iltana 3.12. äärimmäisen jännittävän Geneve-Courmayeur -automatkan jäl­keen. Kuskinamme oli eläväisen hert­tainen ummikkoitalialainen herrasmies (Super)Mario, josta tulikin kisojen kulu­essa varsinainen Suomi-fani. Ennen tulk­kimme (= 5. pelaajamme Riikka) saapu­mista jouduimmekin kommunikoimaan pitkälti käsimerkein, mikä ei juurikaan li­sännyt ajoturvallisuutta saatikka yhteis­ymmärrystä.

Lähellä Ranskan ja Sveitsin rajaa sijait­seva Courmayeurin alppikylä oli sievä pi­parkakkutaloineen ja ympäröivine vuori­neen. Kaikki tarpeellinen (kauppa, ruoka­paikat, kisa-areena) sijaitsi kätevästi kä­velymatkan päässä hotelliltamme. Matkan "alas" Sportzentrumiin taitoimme kävele­mällä reippaasti ja ryhdikkäästi jonossa Siniristilippua hoilaten. Ensimmäinen, yleensä Sari, kantoi Suomen lippua ja kisaa käytiin siitä kuka sai roikottaa urheaa kisamaskottiamme Temmi-tont­tua. Hotellihuoneet "sisustimme" heti saavuttuamme uusiksi, jolloin saimme kahden erillisen huoneen apartmentosin tuntumaan edes hieman kodikkaammal­ta ja yhtenäisemmältä. Jo viime kisois­sa hyväksi havaittua, tunnin tarkkuu­della laadittua kisalukujärjestystä nou­dattamalla päivän rutiinit, lähinnä ruo­kailut, löysivät miettimättä paikkansa. Kisapäivät sujuivat yleensä tyyliin: nuk­kuminen - syöminen - pelaaminen - syö­minen - nukkuminen - syöminen - pelaa­minen - syöminen - nukkuminen. Jopa joukkueen vähäunisimmat Minna ja Kirsi havaitsivat nukkuvansa n. 50 % vuoro­kaudesta eli hyötysuhde hieman kärsi normaaliin nähden. Joukkueen ylivoimai­sesti kovin nukkuja Tiina pysyi perusta­sossaan. Muut roolijaot pelien ulkopuo­lella menivät: ruokahuolto (Minna, Sari), tiskaus (Tiina, Kirsi), tekniikka (Kirsi, Riikka), hotkiminen (Sari, Kirsi), ruoan­pureskelu (Minna, Riikka), nukkuminen (Tiina), edustus (Riikka).

Round Robinin ensimmäinen peli oli Ranskaa vastaan, jonka oikein oletim­me tiukimmaksi vastukseksi. Lähdimme peliin kuitenkin luottavaisin mielin, koska olimme voittaneet viime vuoden kohtaamisemme A-sarjassa ja tunsimme vastustajan heikkoudet. Peli oli meidän hallussamme, vaikka iso pää (5) odo­tuttikin vuoroaan melko pitkään eli 8. päähän. Voitimme pelin 9. päässä 10-6. Ranskan peli nojaa liikaa kapteeni Morandin varassa ja terävän rentoa pe­lifiilistä heillä ei tunnu olevan lainkaan (myöskään muita vastaan).

Samassa hotellissa asuva ja juhliva Espanja yritti suolata peliesityksemme houkuttelemalla julmasti helposti lan­keavaa kapteenia whiskeyn juontiin pe­liämme edeltävänä yönä. Kapteeni hillit­si kuitenkin itsensä täydellisesti ja hoi­telimme pelin 6. päässä helposti 11-1. Valitettavasti Espanja meni vaihtamaan alun hyvän härpäkkäpelinsä vähemmän jäätävään poistopeliin täysin ranskalai­sen valmentajan neuvojen vastaisesti.

Hollannin ladyt olivat ylilatautuneet pe­liimme tyyliin "selvitetään kumpi on sar­jajohtaja tämän pelin jälkeen". Oletimme heiltä huomattavasti kovempaa vastusta kuin mihin he nyt pystyivät. Osaltaan kova latautuminen ja meidän lähes täy­dellinen pelimme heitä vastaan mursi­vat selkärangan - Hollannilta ei oikein onnistunut mikään. Voitimme pelin 14-2 ja ladyt kävivät tiukkasanaista jälkipe­liä pukuhuoneessa. Upean Hollanti-pelin jälkeen päätimme vuorostaan pelata turnauksen huonoimman pelimme alta pois Latviaa vastaan. Se esitys kuiten­kin riitti ja Latvian naiset kättelivät 6. pään jälkeen tilanteessa 11-1. Joukkue oli tiedustelijamme Riikan mukaan pelän­nyt meitä ennen peliä. Tämä oli meille täysin(!) uusi, mutta - ah - niin nautin­nollinen, tilanne.

Ensimmäinen pää Walesia vastaan alkoi heikosti kun he meinasivat varastaa 5! Saimme alussa hyvän ykkösen vastusta­jan poiston liukuessa ohi, mutta etureu­nan suojat tulivat hieman liian pitkälle. Wales rankaisi näistä hyvin ja heitteli poistoja omien jäädessä pesään irvureik­si. Tiina heitti bravuurinsa porttipoiston tyyliin hit-and-stay Walesin ykköseen ja saimme näin ensimmäisestä päästä yhden pisteen. Tämän jälkeen Wales me­netti täydellisesti hermonsa ja poisteli kaikki meidän kivemme, vaikka olivat jo aikalailla häviöllä. Jaksoimme hämmäs­tellä Walesin kivien nousua, vaikka mel­koisilla koukuilla ne sieltä tulivatkin.

Seuraavat pelimme olivat Bulgariaa, Unkaria ja Andorraa vastaan ja otimme niistä varmat voitot vieden Round Robinin kärkipaikan ilman tappioita. Andorra esitteli meitä vastaan salaisen aseensa eli ns. Linkoheiton. Tämä ta­pahtuu äärimmäisessä hätätilanteessa pesän ollessa täynnä vastustajan kiviä. Tällöin kapteeni pyörittää nopeasti suo­raksi ojennettua kättään suurikaarisessa ympyräliikkeessä useita kertoja ja heit­täjän kuuluu nousta hakilla seisomaan ja vastata pyyntöön samalla ei-niin-pienie­leisellä ruumiinkielellä. Heiton toteutus menee tyyliin: 9.5 sekunnin luru metrin ohi merkistä ja kaikista vastustajan ki­vistä. Tämä tilanne aiheutti Tiinassa en­nennäkemättömän hysteerisen reakti­on, joka ei meinannut mennä ohi koko tauon aikana (eikä seuraavina päivinä). Kannattaa kokeilla - järkyttää varmasti!

Semifinaaleissa saimme vastaan Walesin, kuten olimme toivoneetkin. Aloitimme pelin vahvasti ottamalla 4! Tämän jäl­keen otteemme hieman herpaantui päissä 4-5 ja tauolle mentiin meidän johtaes­samme 7-4. Radan toisen pään valtava loppunousu pilasi meiltä puolet heitois­ta, koska emme ehtineet harjautuksis­sa niihin oikein mukaan, mutta onneksi Tiina heitteli viimeiset kivensä varmas­ti. Tauon jälkeen otimme pelin haltuun totuttuun tyyliin, eikä mitään ongel­mia enää ollut. Wales ei ollut tappiosta kovinkaan pettynyt ja toivotteli meille onnea finaaliin Ranskaa vastaan. Finaali sujui melko tasaisesti, koska emme saa­neet peliämme oikein rullaamaan vaan se takkuili hieman. Schöpp istui katsomos­sa tarkkailemassa tulevaa challenge-vas­tustajaansa. Olimme nostaneet Suomen naiset A-sarjaan puhtaalla pelillä! Mutta tämä oli vasta välitavoitteemme.

Saksaa vastaan lähdimme pelaamaan MM-paikasta erittäin hyvällä fiiliksellä, koska heillä oli paljon hävittävää ja meillä ai­noastaan voitettavaa. Vaikka tiesimme tasoeron B-sarjan peleihin olevan jär­kyttävän suuri, se hämmensi ja yllätti silti. Varsinkin pelin alussa Saksa heitti sentin tarkkoja poistoja ja ilman Tiinan porttipelastusta ensimmäisessä päässä he olisivat menneet jo iloiseen 4-0 joh­toon. Tasoitettuamme toisessa päässä ja Saksan seuraavaksi otettua 3 peli jatkui meidän sinnitellessämme kiusallisesti muutaman pisteen tuntumassa. Kävipä peli jopa tasatilanteessa 8. pään jäl­keen. 9 ensimmäistä päätä oli kuiten­kin Saksan hallintaa, mutta kaksi lois­tavaa viimeistä päätä ratkaisivat pelin meidän eduksemme. Todennäköisesti jo toisen perättäisen vuoden challenge-tappion pelko alkoi jäytää Saksan mielis­sä ja varsinkin heidän clearausheittonsa alkoivat osua liiaksi päin antaen meille hyviä suojakiviä. Jatkopäässä Saksa jätti jälleen meille suojan, jonka taakse saim­mekin useita hienoja kiertoja. Saksa napsi nämä pois tarkoilla hakkipoistoil­la ja Tiinan viimeisellä heitolla heitim­me jo kolmea kiveä (ja Saksan hamme­ria) vastaan. Tämä heitto oli varsinai­nen "joukkuekivi". Heitto lähti hieman kovana, mutta harjamiesten ja kaptee­nin kommunikoinnin tuloksena otimme plan-B:n pienenä hipurina Saksan etupe­sän kivestä. "Kierrosta" tuli näin aivan täydellinen ja Schöpp joutui heittämään viimeisellään hankalan ratsun, jossa oli vielä takakivi vaikeuttamassa poistoa. Schöppin irroittaessa sisään katsomosta kajahti Gail McMillanin "Hjuva Suomi!" -huuto ja näin MM-paikka naisille oli saa­vutettu. Ja eikun juhlistamaan...

Olimme päässeet tavoitteeseemme saada Suomelle MM-kisapaikka! Se tuntui usko­mattoman hienolta ja jotenkin epätodel­liselta. Nyt joukkueellamme on edessä kova työ ansaita edustuspaikka Gävleen huhtikuun lopulla sekä parantaa pe­liämme siten, että se riittäisi tuomaan mahdollisimman monta Olympia-pistet­tä Suomelle.