Nuorten MM-Karsinnat Kööpenhaminassa 6-10.1.2004

Teksti: 
Katja Kiiskinen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Maanantaina 5.1. lähti lento Tanskaan ja kohti ensimmäisiä kansainvälisiä kiso­jamme. Minkäänlaista tietoa vastustaji­en tasosta ei ollut, joten jokaista mieti­tytti kovasti millaisia pelejä olisi edessä. Kisoihin valmistauduttiin harjoittele­malla Hyvinkään hallissa ahkerasti, noin viisi kertaa viikossa. Hyvän kosketuksen liukkaampiin jäihin saimme ensimmäi­sessä SM-turnauksessa 2. - 4.1. Hyvien harjoituspelien jälkeen oli huomattavas­ti mukavampi lähteä reissuun. Myös Riku Harjulan kipparoimalla joukkueella oli ensimmäiset MM-karsinnat edessä, joten emme onneksi olleet ainoita ensikertalai­sia matkalla.

Saavuttuamme Kööpenhaminan lentoken­tälle, ensimmäinen osoite olisi tietysti pitänyt olla legendaarinen Burger King, mutta ensikertalaisina emme tietenkään keksineet sinne mennä. Haahuiltuamme hetken ympäriinsä, löysimme taksin, joka kuljetti meidät ilmaiseksi tulevan viikon tukikohtaamme: Quality Airport Hotel Daniin. Hotelli oli nimensä mukaisesti myös hyvänhintainen (tämän huomasin viimeistään maksettuani 30 kruunua ku­pillisesta kahvia), mutta onneksi majoi­tus irtosi meille pelaajille puoleen hin­taan, kiitos Maailman Curlingliiton.

Käytyämme tutkimassa curlinghallin, joka oli kävelymatkan päässä hotellil­ta, kävimme testaamassa läheisen Daily Grillin hampurilaiset. Matkalla meille selvisi myös, että sadan metrin säteelle mahtuivat asuinlähiön ainoat ruokapai­kat. Viikon vaihtoehdot olivat siis grilli­ruoka ja italialainen. Niinpä tyhjensimme ensitilassa baarikaapin (kuitenkaan sen sisältöön kajoamatta) ja täytimme sen omilla voileipätarpeilla. Ostamani kurkku herätti pojissa erityisesti hilpeyttä lähes koko viikon ajan.

Harjoittelut ja pelit alkoivat tiistaina Tårnby Curling Clubilla, joka toimi kiso­jen järjestäjänä. Kyseinen halli oli oikein mukava ja viihtyisä ja sitä oli myös hieman laajennettu edellisen vuoden ki­sojen jälkeen.

Luisto oli mainio ja radat ja kivisarjat­kin hyvin samankaltaisia, joten jäiden lukeminen ei aiheuttanut kapteenille­kaan valtavasti päänvaivaa. Kaiken kaik­kiaan fiilis harjoitusten jälkeen oli oikein mainio. Varsinkin nähdessämme, että il­tapäivän tuleva vastustaja Australia har­joitteli niittipoistoa, vaikka liukutekniik­kakin oli vielä hakusessa. Tämän seu­rauksena otimmekin ensimmäisestä pelis­tä murskavoiton 20-0. Pelasimme ensim­mäisenä päivänä myös toisen pelin, joka alkoi Suomen aikaa vasta puoli yhdeltä­toista illalla, joten ensimmäinen kisapäi­vä ei ollut helpoin mahdollinen. Tämä peli sujui kohtalaisesti väsymykseen ja vastustajan tasoon nähden.

Johtuen osallistuvien joukkueiden pal­joudesta, peliaikataulu oli varsin tiukka. Pojat selvisivät kuudella alkusarjan pelil­lä johtuen lohkojaoista, kun taas tyttöjen round robinissa jokainen joukkue pelasi kahdeksan peliä, kaikki kaikkia vastaan. Aikataulu oli varmasti suunniteltu par­haalla mahdollisella tavalla, mutta siitä huolimatta peliajat olivat joinain päi­vinä aivan käsittämättömiä. Pahimpia olivat niin sanotut "yöpelit", joiden jäl­keen pääsi nukkumaan aikaisintaan puoli kahden aikaan yöllä. Neljän ensimmäisen pään jälkeen suurin osa keskittymises­tä menikin hereillä pysymiseen. Toinen vaihtoehto (kokeiltu) oli juoda saavi­kaupalla niitä 30 kruunun kahvikupilli­sia ja hyppiä onnellisen virkeänä vielä neljän aikoihin yöllä. Seuraavana aamuna olo ei vain ollut kovin ruusuinen. Aika kului siis pelatessa, syödessä ja nukku­essa, joten emme ehtineet näkemään Kööpenhaminaa paljoakaan.

Loppuviikon peleissä rupesikin näky­mään unen ja turnauskestävyyden puute. Kisoissa ei myöskään ollut mahdollisuut­ta harjoitella enää tiistain jälkeen, joten meidän suurimmat ongelmamme olivat voimien löytämisessä. Kokemattomuus pelaamisesta niin nopeilla jäillä näkyi jokaisen pelissä. Valmentajien piirissä olimme ehdoton suosikkijoukkue, koska meiltä sai aina tuliaisena geishapatu­koita, mitkä tunnettiin toisella nimellä: "that excellent Finnish chocolate". Fazer sai paljon uusia ystäviä.

Viikon kuluessa ystävystyimme erityises­ti Uuden-Seelannin joukkueiden kanssa, jotka olivat lähteneet matkaan erinomai­sella asenteella. Heidän kanssaan saim­mekin loppuviikosta jännittää Suomen poikien viimeisiä pelejä, kun he olivat selvittäneet tiensä välieriin erinomaisen alkusarjan jälkeen. MM-paikka oli heillä todella lähellä jo ensimmäisen vuoden ki­soissa, joten eivätköhän mahdollisuudet ole ensi vuonna vieläkin paremmat.

Banketti oli melkein koko joukkueelle aivan uusi juttu. Se pidettiin paikalli­sen keilahallin alakerrassa sijaitsevassa suuressa juhlasalissa. Juhlallisuudet al­koivat ruokailulla ja vähitellen siirryt­tiin palkintojenjakoon ja kisajärjestäjien puheisiin. Tyttöjen sarjassa MM-paikan veivät Tanska ja Venäjä ja poikien sarjas­sa Italia ja Korea.

Illan aikana otettiin valtava määrä ryh­mäkuvia ja juhlittiin ankarasti. Juhlat jatkuivat perinteisesti hotellilla ja aa­mulla puoli kuuden aikoihin joku viisas keksi, että nythän pääsee jo aamupalalle. Lentomatka sujui täten hitusen väsyneis­sä merkeissä, mutta oli ainakin hauskaa.

Kisoista saimme ennen kaikkea runsaasti kokemusta ja ensikosketuksen kisakult­tuuriin. Odotamme siis innolla seuraa­via arvokilpailuja, jotka ovatkin jo hel­mikuun lopulla, jälleen Kööpenhaminassa järjestettävät PM-kisat. Kiitos Suomen Curlingliitolle ja Hyvinkään Curlingseuralle siitä, että mahdollistitte lähtömme kisoihin!