Suomen Olympiakomitean Kari Niemi-Nikkolan mietteitä Curlingista

Teksti: 
Toimitus
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Aikaisemmin olympiakomitean kehityspäällikkönä toiminut Kari Niemi-Nikkola valittiin Heikki Kantolan seuraajaksi Suomen Olympiakomitean valmennuksen johtajaksi. Selvitimme Karin kokemuksia curlingista ja tulevaisuuden näkymistä.

1. Millä mielellä otit vastaan Suomen Olympiakomitean valmennuspäällikön tehtävät?

Mieli on ihan hyvä, pientä jännitystäkin uuden haasteen edessä tietysti on. Viiden vuoden työkokemus Olympialiikkeestä osaltaan rauhoittaa ja antaa tarvittavaa luottamusta ainakin perusasioiden ja -mekanismien hallinnassa. Vertailu edeltäjiini, suuriin urheilujohtajiin Heikki Kantolaan ja Kalevi Tuomiseen omalta osaltaan painaa harteita, mutta ajattelen niin, että nyt urheilussa on jo käsillä ja edessä uudenlainen ajanjakso, jossa tarpeet, haasteet ja toimintamallit ovat erilaisia. Minun onnistumistani pitää mitata enemmän tulevaisuuden asioiden hallinnan kuin edeltäjieni persoonan ja toimintatapojen kautta.

2. Miten tuttu laji curling on sinulle?

Tunnen curlingia kahdesti pelanneena, tv:stä ja paikan päällä Salt Lake Cityssä seuranneena jonkin verran. Sääntöjen perusasiat ovat kyllä suunnilleen hallussa, mutta taktiikka-asiat jätän suosiolla ammattilaisille. Vastaukset sääntokirjan kohdista:

3. Minkälaisen aseman curling tulee saamaan Olympiakomiteassa muiden, Suomessa perinteisempien, talvilajien joukossa?

Olympiakomitean tukipolitiikka perustuu tuloksiin. Tulosten ja menestyksen pitää curlingissakin pysyä hyvällä kansainvälisellä tasolla, jotta Olympiakomitean taloudellinen tuki on mahdollista. Toisaalta suomalaisille tärkeimpien (liikuntagallup 2002), perinteisten lajien aseman tulee edelleen olla vankka myös Olympialiikkeessä.

4. Miten näet Suomen men estysmahdollisuudet huippucurlingissa tulevaisuudessa?

Uskon, että kussakin lajissa pitkällä jänteellä menestyvät maat, joilla on riittävän laaja harrastajapohja ja hyvä valmennusjärjestelmä, joiden kautta lahjakkaat urheilijat pystyvät etenemään lajissa. Helsinkiin rakennettavan uuden hallin saamisen myötä uskon tätä pohjaa pystyttävän huomattavasti vahvistamaan. Ainakin Olympiakisoista television kautta tulleiden lähetysten suosio curlingin osalta oli rohkaisevaa. Lopputuloksen ratkaisee tietysti lopulta joukkueen ja siinä olevien yksilöitten tekemä työ.

5. Olympiakomitea oli arvovallallaan tukemassa Suomen ensimmäisen curlinghallin saamista Oulunkylään. Onko Olympiakomitealla suunnitelmia vaikuttaa siihen, että asiallisia harrastusmahdollisuuksia saataisiin muuallekin Suomeen?

Toistaiseksi kannattaa mielestäni katsoa, millainen tungos Oulunkylän halliin syntyy. Vasta harrastajamäärän oleellinen kasvu ja tarvittavien tilojen puute luo paineet ja antaa tarvittavat perusteet mahdolliselle lisärakentamiselle. Pelkästään huippu-urheilun lähtökohdista ko. rakentamista on hankala perustella.

6. Suomella ei monien muiden Euroopan maiden tapaan ole vielä päävalmentajaa curlingissa. Näetkö että tällaisen järjestelmän käynnistäminen olisi järkevää?

Olen vakuuttunut siitä, että jonkinlainen koordinaatio lisää lajin menestystä pitkällä tähtäimellä. Valitettavasti olen kuitenkin myös nähnyt, miten pienessä lajiliitossa yksi päätoiminen ihminen nopeasti musertuu kaikkien työtehtäviensä alle. Jos pää valmentajan tehtävät ja sidokset ovat suhteessa hänen käytettävissä olevaan aikaansa, tulos on varmasti myönteinen.

7. Olisiko curlingissa potentiaalia liikuttamaan Suomea laajemminkin väestön vanhetessa?

Mie lestäni edellä viittasin juuri tähän ja uskon, että curlingista voisi tulla uusi suomalaisen aikuisväestön suosikkilaji pimeisiin talviin. Toivon, että uusi halli antaa tällaiselle kehitykselle mahdollisuuden ja päättäjille vinkin myös muissa Suomen kaupungeissa.