Naisnäkökulmaa EM-kilpailuista ja niihin valmistautumisesta

Teksti: 
Katja Kiiskinen
Juttutyyppi: 
Curlinglehden numero: 

Kun ennen kisoja päätettiin, että lähtisin matkaan puhtaasti varapelaajana, keskityin sen jälkeen enimmäkseen henkiseen valmistautumiseen. Tiesin, että kun saapuisin lopulta kisapaikalle, haluaisin varmasti itsekin pelaamaan, joten tärkeintä oli saada asenne kohdalleen. Parin viikon mietiskelyn jälkeen uusi henkilökohtainen kisatavoite olikin arvokisailmapiiriin, uusiin ihmisiin ja sveitsiläiseen suklaaseen tutustuminen ja tärkeimpänä oman joukkueen kannustaminen.

Kisoihin valmistautuminen alkoi alkusyksystä, kun suunnittelimme harjoitusohjelman koko syksyä varten. Koko joukkueen yhteiset harjoituksethan rajoittuvat harjoitusviikonloppuihin ja pelimatkoihin, sillä joukkueemme jäseniä asuu Joensuussa, Espoossa ja Hyvinkäällä. Hyvinkäällä pidimme muutaman harjoitusviikonlopun ja Ruotsissa kävimme heittelemässä kolme turnausta hyvillä jäillä, hyviä joukkueita vastaan. Näistä Silverrosen ja European Masters sijoittuivat sopivasti juuri kisojen alle, marraskuun puoliväliin, ja turnausten väliin jäi myös pari antoisaa harjoittelupäivää. Alkupäivien roiskiminen rupesikin harjoittelun jälkeen muistuttamaan curlingia ja toisessa turnauksessa saatiin hyviä pelejä aikaiseksi. Vielä kun ensimmäinen SM-turnaus pelattiin juuri pari päivää ennen kisoihin lähtöä, niin ainakin yhteisiä pelejä kertyi ihan mukavasti.

3. joulukuuta tepasteltiin siis Helsinki- Vantaan lentokentällä isänmaallisen kapteeni Nykäsen ja Suomen lipun johdolla. Lensimme Kööpenhaminan kautta Zürichiin, josta kisabussi vei meidät Grindelwaldiin. Kun saavuimme perille, olin varma että siinä kylässä viihtyisi helposti seuraavat pari viikkoa. Muutama vuorenhuippu takapihalla, sopivasti lunta maassa ja kaikki tarvittava kävelymatkan päässä. Mukavannäköinen paikka.

Seuraava päivä sujui vuoria ja curlinghallia ihmetellessä, ja tietysti harjoituksia odotellessa. Pientä päänvaivaa aiheutti myös yksi Kirsin unohtunut matkatavara. Tällä kertaa kassi saapui kyllä perille, mutta todella unohtui kentälle, kaikessa siinä kisainnostuksessa. Suomen Curlingliiton ystävällinen presidentti rahtasi sen myöhemmin saapuessaan kisapaikalle. Kaupassa käytyämme totesimme kaikki sen, mitä Kirsi oli pari kuukautta jankuttanut: " Sveitsi on tytöt sitten p... leen kallis maa." Iltapäivällä pääsimme vihdoin jäälle. Jäät tuntuivat ainakin ensikertalaisesta todella hyviltä ja hyvään luistoonkin tottui varsin nopeasti. Harjoittelun aikana saimme varsin hyvän käsityksen radoista, vaikka luisto ei ollutkaan samaa luokkaa kuin pelien aikana. Kun Markku vielä tunsi lähes jokaisen kiven, niin olimme saaneet ainakin jonkin verran tietoa peliolosuhteista. Loppupäivä sujui ihmetellessä ja syödessä ,ja Team's meetingin jälkeen odotin innolla seuraavana päivänä alkavia pelejä. Kisojen ensimmäinen peli ei ole meidän osaltamme sujunut aina välttämättä kovin hyvin, niin kävi myös nyt. Valitettavasti vastassa oli vielä Ruotsin joukkue, jolla oli pelituntuma jo oikein hyvin hallussa. 8-0 johto Ruotsille kahden pään jälkeen oli aikamoinen nuijanukutus, varsinkin kun heiltä oli turha odottaa suurempia epäonnistumisia. Avajaisissa lippua pääsi liehuttamaan Kimi Träskelin ja itse köpöttelin vieressä Suomen kyltin kanssa.

Joukkueemme peli alkoi sujua jo hieman paremmin seuraavana päivänä, mutta lähes koko kisojen ajan useita joukkueemme onnistuneita heittoja seurasi jokin valitettava epäonnistuminen, joka sitten vaikutti harmittavan paljon kyseisen pään, tai jopa pelin lopputulokseen. Heittojen virhemarginaali on vielä liian suuri verrattuna niihin joukkueisiin, jotka taistelivat kärkisijoista tai MM- paikoista. Suomen naiset pelasivat kuitenkin muutaman varsin tasaisen ja hyvän pelin, joita oli mielenkiintoista katsella. Huonon ja hyvän päivän välillä on kuitenkin vielä aika suuri ero. Miehet pelasivat kaiken kaikkiaan oikein hyvän turnauksen uudella ja osittain kokemattomalla joukkueella. Heidän pelinsä olivat tasaisia vääntöjä ja vaikka epäonnistumisia silloin tällöin tulikin, niin seuraava heittäjä paikkasi ne useimmiten hienosti. Markun ja Villen tieto, taito ja ennen kaikkea kokemus olivat aivan ehdottomasti tärkeimpiä syitä poikien hienoon menestykseen.

Mielestäni kisojen naisjoukkueet jakautuivat A- ja B- sarjan sijasta pikemminkin kolmeen sarjaan, sillä A-sarjan seitsemän parasta olivat aika lailla eri tasolla, kuin esimerkiksi A-sarjan jumbot Tšekki, Ranska ja Suomi. B-sarjan parhaat taas pelasivat samantasoista peliä A- sarjan viimeisten kanssa, kun taas B-sarjan heikoimpien peli oli aikamoista katseltavaa, sillä 22-0 ei ole tyypillinen curlingpelin lopputulos. Syitä joukkueemme ja kärjen väliseen tasoeroon on monia, mutta katseltuani useita Ruotsin ja muiden kärkijoukkueiden pelejä, ensimmäisinä tulevat mieleen teknisistä ongelmista johtuva epävarmuus heitoissa ja harjaus, harjauttaminen ja voiman arviointi. Pelejä katsellessani juttelin paljon vastustajan valmentajien kanssa ja heistä oli useimmiten oikein huvittavaa, kun vastustajajoukkueen pikkutyttö kirjoitteli ylös statistiikkaa. Kieltämättä minulla olikin orpo olo, kun yritin huonon pelin jälkeen kertoa tytöille, mikä siinä ei mielestäni oikein toiminut. Valmentajalle olisi siis varmasti käyttöä Suomessakin, sekä naisilla että miehillä, mutta vasta sitten, kun jokaiselle on selvää minkä verran on harjoiteltava jos haluaa olla MM-tason joukkueiden joukossa. Monien maiden naisjoukkueet, esim. Venäjä ja Saksa, ovat kehittyneet valtavasti muutaman vuoden aikana, koska he harjoittelevat lähes joka päivä. Tähän pitäisi mielestäni myös Suomessa pyrkiä, sillä naisilla on paljon kiinniotettavaa maailman huippuun verrattuna. Uuden hallin tuomat hyvät peliolosuhteet ja mahdollinen valmennustoiminta tulevaisuudessa vaikuttavat varmasti tason nousemiseen. Curling on urheilua ja urheilussa Euroopan ja maailman huipulle pääseminen vaatii monen vuoden työtä.

Kisoista muuten sen verran, että pelin lisäksi päivän tärkeimpiin hetkiin lukeutui meidän joukkueessamme syöminen. Ravinnonsaannista huolehti ykkösheittäjä ja kokki Minna Malinen avustajanaan Sari Laakkonen, ja me muut keittotaidottomat huolehdimme tiskauksesta. Ennen pelejä tytöillä oli tapana köllötellä mökkimme olo- huoneen lattialla kuuntelemassa Finlandia- hymniä ja siten valmistautua henkisesti peliin. Kisojen pelirytmi oli vähän turhankin leppoisa. Itse kylässä ei varsinaisesti ollut hirveästi tekemistä, mutta pidemmällekään ei oikein ehtinyt lähteä, kun iltapäivällä oli peli pelattavana. Ennen ja jälkeen pelien tuli siis pääasiassa pyörittyä mökissä ja hallilla, erityisesti allekirjoittaneen, joka sairastui tietysti flunssaan heti ensimmäisen viikon lopulla ja tukehtui neljän päivän ajan kokolattiamattojen keskellä. Onneksi pelit olivat kuitenkin parhaimmillaan, kun pääsin vihdoin taas niitä seuraamaan. Pelejä katsellessani oivalsin myös, että minulla ei välttämättä ole hassumpi tulevaisuus curlingin parissa, jos jaksan siihen panostaa. Vaihtoehtoisesti voisin kylläkin siirtyä Jussi Uuspaavalniemen selostajapariksi Eurosportille, jos Perttu Piilo siirtyy edustustehtäviin. Onnittelut kaksikolle oikein hyvin sujuneista selostuksista ja kiitoksia, kun pääsin mukaan änkyttämään.

B-sarjaan tippuminen tuntui kovalta iskulta, kun alun perin tavoitteena oli MM-paikka. Päätöspäivänä lauantaina Englanti-häviön jälkeen tunnelma oli masentunut, vaikka uskon, että kentällä pelanneet olivat varmasti vielä pettyneempiä. Päätösseremonia oli oikein juhlallinen ja loppubanketissa joukkue vaikutti jo huomattavasti pirteämmältä.

Kokonaisuutena kisat olivat mukava ja opettavainen kokemus ja ensi vuonna on varmasti mahdollisuudet mitaleille.  

Tulokset

Naiset A

1 Ruotsi

2 Tanska

3 Norja

4 Venäjä

5 Sveitsi

6 Skotlanti

7 Saksa

8 Tshekki

9 Suomi

10 Ranska

Naiset B

1 Italia

2 Englanti

3 Wales

Miehet A

1 Saksa

2 Ruotsi

3 Norja

4 Suomi

5 Tanska

6 Skotlanti

7 Sveitsi

8 Englanti

9 Ranska

10 Itävalta

Miehet B

1 Italia

2 Alankomaat

3 Venäjä