Monen suosima ns lyhyen matkan kellotus vaikuttaa paperilla toimivalta systeemiltä, joka tarjoaa ensikäden tietoa voimista. Toimituksemme päätti testata edustusjoukkueen pelaajilla kuinka se  todellisuudessa toimii. Tässäkin asiassa tuntuu pätevän toteamus, että hyvä apuväline renkinä mutta huono isäntänä.

Lyhyen matkan kellotus eli ns. intervallikellotus on herättänyt alusta asti kehuja, mutta myös paljon kritiikkiä. Puolesta puhujat kehuvat sen auttavan konkreettisesti arvioissa ja epäilijät muistavat tuoda esiin sen virheherkkyyden, kellon tutkailun vähentämän harjausmatkan, tekniikkaerojen kompensoinnin vaikeuden jne. Jotta ”juupas eipäs” -keskustelu saisi hieman enemmän konkretiaa ympärilleen, päätimme käytännössä testata asiaa kokeneiden pelaajien toimesta.

Kuinka testi toteutettiin?

Testissä heitettiin 20 heittoa, jotka kellotettiin kahden harjaajan toimesta. Näin siis saatiin 40 lyhyen matkan kellotusta, jotka kirjattiin muistiin. Aikoja vertailtiin toisiinsa, jotta saataisiin selville, kuinka lähelle toisiaan nuo ajat ovat. Lisäksi mitattiin, kuinka paljon harjausaikaa käytettiin kellonajan tutkimiseen sekä pantiin merkille, miten hyvin ajasta päätelty voimahuuto piti paikkansa. Testissä merkittiin myös ylös kivien pysähtymispaikat ja niitä verrattiin kellonajan perusteella huudettuihin voima-arvioihin. Lisäksi testissä hyödynnettiin puolalaisen valmennusryhmän Markun johdolla tehtyä kellotustarkkuustestiä.

Mitä testissä selvisi?

Testissä kellottajien saamien aikojen pohjalta ajanotossa eri harjamiehillä syntyi eroa keskimäärin noin 4-10 sadasosan välillä. Kaikki testiin osallistujat olivat harjaantuneita kellottajia joten kokemattomimmalla pelaajilla virhemarginaali on luonnollisesti suurempi. Yhden kymmenyksen heitto perusluistolla, joka syntyy helposti, vastaa pituudessa noin 1,5 metriä. Hyvällä luistolla se on vielä enemmän.

Kelloa katseltiin irrotuksen jälkeen keskimäärin kuusi metriä harjausmatkasta ennen ensimmäistä voimahuutoa kipparille. Pahimmillaan ensimmäinen arviohuuto tuli noin 12 metrin matkan jälkeen eli lähes puolessa välissä rataa. Keskiarvoksi tullut kuusi metriä on käytännössä noin 20 prosenttia koko harjausmatkasta, joten siinä menetetään melkoisesti harjauspotentiaalia.

Voima-arviot kellon lukemien pohjalta olivat keskimäärin noin 1,3 metriä pielessä lopullisesta kiven pysähdyspaikasta. Ainoastaan kaksi arviota 40:stä osui oikeaan. Kellonaikaa osattiin hyvin hyödyntää mikäli se oli juuri oikea tavoiteaika, mutta mikäli se poikkesi siitä, niin arviot menivät arvailuksi suuntaan jos toiseen.

Testin jälkeen tehty pikagalluppi systeemiä aktiivisesti käyttäviltä pelaajilta kertoi että osalla ei ole selkeää taulukointia eri nopeudella heitetyille heitoille ja näin ollen tieto siitä, miten paljon tavoiteajan alitus tai ylitys merkitsee kiven pysähtymispaikkaan, perustuu lähinnä mutu-tuntumaan.

Mitä sudenkuoppia intervallikellotus sisältää?

Periaatteessa intervallikellotuksen idea on hyvä, mutta hankalaksi käytössä siitä tekevät muutama seikka. Hyvää on sen harjoitteluun tuoma lisä: voit harjoitella jotain tiettyä voimaa lähes olosuhteissa kuin olosuhteissa. Hyvää siinä on myös se, että harjamiehillä periaatteessa on mahdollisuus saada informaatio heiton voimasta heti kiven irrottua ja tähän mielellään vedotaan puolustettaessa systeemiä. Mutta, mutta ... mittaustapahtuma on nopea ja on luonnollista mitata se pari kymmenystä väärin. Silloin saatu tieto ei olekaan niin luotettavaa kuin haluaisi. Joku on laskeskellut Kanadassa, että kymmenyksen heitto ajanotossa tarkoittaa noin 1,5 metrin (5 feet) eroa kiven pysähtymispaikassa. Jokainen joukkue voi kokeilla ajanottoa samasta heitosta ja huomata, ettei ole niin kauhean helppoa saada samaa aikaa tai edes samalle kymmenykselle.

Joskus heittäjä voi heittää siten, että liukuu liian lujaa ja ikään kuin jarruttaa irrotushetkellä kiveä. Silloin jokainen harjaaja tietää, että on erittäin vaikeaa arvioida kuinka paljon vauhti hidastui. Kello saattaa näyttää kiven menevän teelinjalle, jonne se ei kuitenkaan mene jos jarrutusta on liikaa. Ei kello muissakaan systeemeissä kerro, jos heittäjä jarruttaa kiveä, mutta muissa systeemeissä ei luotetakaan heittäjän vauhtiin vaan kiven vauhtiin pitemmällä matkalla. Tilanne on sama heitoissa, joissa heittäjä viime tingassa työntää kädellä lisävauhtia. Ajanotosta näin ei voi saada mitään hyötyä. Kukaan ei osaa sanoa kuinka paljon työntö lopussa lisäsi kiven kulkemaa matkaa vaikka aika olikin ihan normaali määriksen aika tässä systeemissä.

Intervallikellotus ei myöskään juuri kerro radan luiston muutoksista. Erot ovat liukuessa niin olemattomat, että ei voi mittausvirhemarginaalin takia sanoa mitään radan luiston muutoksesta. Kuten tunnettua, luisto eri kohdissa rataa on erilainen. Millä vauhdilla pitää liukua liukkaassa kohdassa tai hitaammassa kohdassa? 2,90 s vai 2,70 s? Samoin tämä systeemi ei erottele eri kivien erilaisia luistoja. Eri kivillä liukuessa ajat eivät ole erilaisia eli kivien luistosta ei pysty sanomaan mitään, jos harrastaa vain tätä mittaussysteemiä. Jotta saisi tietoa radasta ja kivistä, pitää käyttää toistakin systeemiä kuten kellotusta hoglinjalta pysähdykseen. No alunperinhän interval- timing olikin suunniteltu harjamiesten avuksi.

Ongelmia harjamiehille tuottavat myös erilaisilla kengillä liukuvat pelitoverit. Luistavilla kengillä (takajalan kengän kärjessä on muoviliuku) kiven ja heittäjän vauhti hidastuu vähemmän ja näin ollen luonnollista jarrua on vähemmän heitossa kuin huonommin luistavilla kengillä pelaavalla joukkuetoverilla. Huonommin luistava kaveri potkaisee lujempaa hakilta ja vauhti hidastuu nopeammin, joten on vaikea arvioida jarrun määrää. Ja siitä on helposti seurauksena kellon antaman ajan luotettavuuden laskeminen.

Ongelmia tuottaa myös kellon katselu kiven irrotuksen jälkeen. Harjamiehen silmä sanoo yleensä nopeammin heti heiton alussa pitääkö kiveä harjata vai ei. Jos kellosta katsoo ajan ja mietiskelee kellon lukemaa, niin helposti kivi ehtii kulkea monta metriä ennen kuin ehtii laittaa harjan jäähän ja aloittaa harjaamisen. Joskus ne metrit ilman harjaa voivat olla kohtalokkaat. Alkuharjan puute vaikuttaa laskelmien mukaan 30-50 cm kiven nousuun riippuen radan ja kivien luistosta. 

Eräs harmaita hiuksia systeemin käyttämisessä oleva seikka on se, että mistä tiedetään kullekin luistolle sopiva tavoiteaika, kun lähdetään peliin. Jos jään luisto on 23, 5 s tai 25 sekuntia? Millä vauhdilla pitää liukua? 2,90 vai 2,80? Tämäkin vaatii sinne kokemuspankkiin paljon kellotuksia, jotta osataan määritellä oikea tavoiteaika. Kymmenyksen ero kuitenkin tarkoittaa vähintään puolentoista metrin eroa kiven pysähtymispaikassa. Tämä vaatisi selkeän taulukon eri luistoille etukäteen, jotta tiedetään, millä vauhdilla pitää liukua.

Johtopäätöksiä

Testi vahvisti ennakkokäsityksiä kellottamisen epäluetettavuudesta ja että hyvin harva osaa sitä luotettavasti käyttää. Yksilöiden välillä on isoja eroja ja ennen kaikkea kellonaikojen nopeassa analysoinnissa irrotuksen jälkeen. Intervallikellotuksen hyödyllinen käyttäminen vaatisi hyvin analyyttistä ja nopeaa reagointia poikkeamiin.

Heräsi siis monia kysymyksiä. Miksi kellottaa ylipäätään, jos näin monta sudenkuoppaa vaanii kyseisessä tavassa? Kuinka moni haluaa jättää käyttämättä noin 20 prosenttia harjaustehostaan ja jopa puolen metrin nousuerot määriksissä?

Yksi ihmetyksen aihe oli joidenkin käyttäessä intervalliaikaa myös kivien ja jään luiston analysointiin. Hogilta stoppiin -kellotus kun kertoisi saman asian noin kymmenen kertaa luotettavammin ja tarkemmin.

Mittaaminen on hyödyllistä, jos sen antama informaatio osataan nopeasti muuttaa toiminnaksi, kellotus on tarkkaa ja ymmärretään että intervalli-kellotus on vain apuväline silmällä tapahtuvan arvioinnin tueksi.

Valtaosa huippujoukkueista, ainakin miesten puolella, ei käytä intervallikellotusta sen epäluotettavuuden ja tarkkuuden riittämättömyyden vuoksi. Silmä ja pitkän matkan kellotus on osoittautunut tehokkaammaksi.

Harjoitteluvinkki!

Selvitä intervalliajat eri luistoille ja haarukoi mikä vaikutus on esimerkiksi 5 tuhannesosan tai kymmenyksen poikkeamalla lopputulokseen. Kokeille harjoituksissa kellottaa kaverisi kiviä ja anna kellolukeman pohjalta arviot siitä mihin kivi päätyy. Näin voit käytännössä todeta kuinka oikeaan osut arvioilla.