Arvoisat curlingharrastajat ja curlingista kiinnostuneet
Luettavananne on ensimmäinen nettiin siirtyneen Curlinglehden "pää"kirjoitus. Lehden siirtyminen nettiin on vain yksi esimerkki monista lajissamme tapahtuneista kehitysaskelista viimeisen vuoden aikana. Raportoimme nyt uudessa mediassa lajitapahtumista ja kaikesta lajiimme liittyvästä lajin harrastajien ja muiden curlingista kiinnostuneiden ja tiedonjanoisten iloksi. Curlinglehti jatkaa toimitustyötään nyt osin uusin voimin ja uudessa mediassa, curlaajien iloksi. Pelaan tähän ensimmäisen verkkolehden pääkirjoitukseen viisi tiukkaa päätä.
Pääkirjoitukset
Menneenä kesänä muutosten tuulet puhalsivat jälleen curlinglehden toimituksessa ja ylpeänä sain vastaanottaa vuorostani lehden päätoimittajan soihdun Tommi Hätiltä. Tommi jatkaa edelleen onneksemme toimituksessa ja omalla kokemuksellaan edesauttaa mahdollisimman sujuvaan muutokseen yli murrosvaiheen. Suurkiitokset siis tästä ja myös aiemmista ansioista curlinglehteen liittyen Tommille!
Käsi pystyyn jokainen jolla on toisinaan heitto hukassa! Veikkaan että liki 100 % teistä nosti kätensä pystyyn. Kovimmallakin tekniikkataiturilla on ajoittain heitto ns hakusessa. Pieni oikomishoito saattaisi piristää peliotteita, eikö?
Eräällä johtavalla kaupallisella tv-kanavalla oli määris hukassa läpi kisojen. Vajaan kymmenen curlinguutisoinnin joukosta voimme poimia journalismin tasoa hyvin kuvaavat otsikot: ”Ruotsin curlingnaiset suutelivat kultajuhlissa”, ”Olympiaurheilija kuudennella kuulla raskaana”, ”Tanskan curlingkaunotar puolustaa nakukuvaansa” ja ”Norjan curlingjoukkue puettu räikeisiin housuihin”.
Suomalaisten F1-pilottien mahdollinen poisjääminen ensi vuoden sarjasta on kirvoittanut paljon keskustelua viime aikoina. Erityisesti MTV3 on koittanut pitää yllä ajatusta että laji kiinnostaa suomalaisia jatkossakin vaikkei yhtään omaa poikaa mukana kaasuttelekaan. Tästä on moni ollut täysin eri mieltä. Kuka jaksaa katsoa tapahtumaköyhää kaasuttelua jos mukana ei ole ketään kenen puolesta jännittäisi. En ainakaan itse aio vaivautua.
Yli viisitoista vuotta on Curlinlehti jököttänyt tontillaan. On ollut auringon paistetta, harmaita päiviä ja myrskykin on pyyhkinyt joskus ohitse. Maisema on ympärillä muuttunut radikaalisti. Ennen niin merkittävä ja ylväs on jäänyt muuttuneen ympäristön puristuksiin. Perhe on kasvanut ja tarpeet muuttuneet. Maali on alkanut paikkapaikoin jo hilseilemään ja katto kauhtumaan. Oli aika koota remonttiryhmä.
Juuri päättynyt SM-sarja tarjosi niin pelaajille kuin lajia seuraavillekin monella tapaa hienoja ja myös historiallisia kokemuksia. Tomi Rantamäki pelasi joukkueensa viidentoista vuoden tauon jälkeen Suomen mestariksi - toki uudella joukkueella, mutta kuitenkin historiallisen "come backin" tehneenä. Ellen Vogtin joukkue saavutti ensimmäisen naisten Suomen mestaruutensa, puolustaen siten menestyksellisesti viime EM-kisoihin hieman yllättäen saamaansa edustuspaikkaa. Ja historiallinen yhteinen nimittäjä näille kahdelle mestarijoukkueelle oli aviopari Jermu Pöllänen ja Riikka Louhivuori - eipä taida curlingmaailmasta montaa vastaavaa tapausta löytyä! Erityisen iloinen olen myös siitä, että ykkösdivisioonan voitti vielä juniori-ikäinen Joonas Hellevaaran joukkue, joka siten nousi ensi kaudeksi mestaruussarjaan. Näillä pojilla on potentiaalia vaikka mihin, jos vain riittää motivaatiota ja mahdollisuuksia harjoitella entistä enemmän osaavan valmennuksen alaisena! Onnittelut kaikille mitalisteille ja muillekin menestyjille, olitte mukana tekemässä suomalaista curlinghistoriaa!!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, sanotaan. Hyvästä en niinkään tiedä, mutta nyt on tullut aika allekirjoittaneen astua sivuun Suomen curlinglehden päätoimittajan pallilta ja antaa tilaa tuoreemmille voimille. Kuluva kausi on ollut äärimmäisen raskas, kun työkiireiden ja kotiaskareiden lomassa olen yrittänyt saada lehteä toimitettua - tuleva kausi on curlingin suhteen vieläkin työntäyteisempi. Ajan puutteessa on tullut oikaistua sieltä sun täältä ja uskon, että väistymiseni on jälleen suunta parempaan lehtemme kannalta.
Vuosi lähenee jo loppuaan, mutta curlingkausi on vasta lähdössä kunnolla käyntiin. Kansalliset mestaruussarjat pyörähtävät vuoden vaihteen molemmin puolin käyntiin oikein toden teolla ja taistelu mestaruuksista voi alkaa. Parhaat joukkueet voittavat mestaruudet, kuten aikaisempinakin vuosina, samaten jäältä kauden päätyttyä poistuvat voittajina jälleen kaikki me, jotka olemme saaneet pelata ja harrastaa tätä hienoa lajia yhden kauden lisää.
Perinteistä poiketen emme päässeetkään nauttimaan kesällä curling-golfin merkeissä toistemme näkemisestä ja rennosta yhdessäolosta. Toivottavasti tämä oli vain poikkeus, joka vahvistaa säännöllisen vuosittaisen curlingpelaajien golftapahtuman jatkumon tästä iäisyyteen! Perinteistä poikettiin alkukaudesta myös siinä, että naisten edustusjoukkueemme joutui heilauttamaan valkeaa lippua EM-kilpailujen osalta, kun Annen selkä pitkän vihoittelun jälkeen ilmoitti pelien olevan toistaiseksi ohi - toivottavasti Anne paranee pian ja tekee pikaisen paluun sille tasolle, missä olemme tottuneet hänet näkemään. Onnea ja menestystä myös Ellun luotsaamalle Liukumiinat-joukkueelle, joka joutuu varsin kokemattomana kovaan paikkaan EM-kisoissa!
