Curlingiin liittyvät lihaskivut ja vammat?

Vammapuolella yleisimpiä lienee erilaiset polvivaivat. Liukuasennossa kropan paino on (oikeakätisillä) vasemman jalan päällä ja jalkaterää pyritään kääntämään paremman tasapainon saamiseksi vielä hieman ulospäin.

Polvivaivojen välttämiseksi hyvä lihaskunto reisilihaksissa auttaa ja etenkin polven ympärillä olevia pieniä lihaksia olisi hyvä treenata. Reisien ja pakaralihasten hyvä venyvyys auttaa olennaisesti vähentämään polveen kohdistuvaa rasitusta ja auttaa myös pääsemään suorituksen kannalta parempaan liukuasentoon.

Harjaus on hyvin toispuoleinen liike. Osa pelaajista harjaa osan kivistä toiselta puolelta, toiset harjaavat aina vain yhdeltä puolelta. Itse pystyn harjaamaan molemmilta puolilta kiveä, mutta harjaan aina vasen käsi alhaalla. Sahaava harjausliike vetää minulla aika helposti yläselän jumiin. Minulla jää aina silloin tällöin tuonne vasempaan hartiaan / yläselkään jännitystila päälle siten, että vasen olkapää tahtoo lepotilassakin nousta ylöspäin ikäänkuin hartioita ylös nostettaessa. Hierojat ovat useamman kerran ihmetelleet tätä ilmiötä kun hierojan pöydälläkin vaikka kuinka sitä yrittää murjoa auki ja rennoksi, niin vasen hartia alkaa heti jännittyä uudelleen.

Hieronnan lisäksi tähän auttaa hyvin venytysliike, jossa käydään istumaan lattialle ja vasemmalla kädellä otetaan hieman koukussa olevan oikean jalan jalkaterästä kiinni. Kun jalkaterää painaa eteenpäin, venyy hartia ja yläselkä juuri siitä kohtaa mikä jää jumiin. Venytystä saa tehostettua vielä siten, että uloshengityksen aikana painaa tuota jalkaa syvemmälle, jolloin sisäänhengityksen aikana tulee lisävenytystä.

Tässäpä ensimmäisiä ja varmaankin aika yleisiä pohdintoja.

Rantamäen Tomi teki aikanaan curlinglehteen jutun, jossa kävi haastattelemassa lääkäriä asian tiimoilta. Tuosta voisi saada jotakin apuja. Markuksen listaan lisäisin ainakin polvivammojen lisäksi reisivammat, joka lienee osittain yhteydessä tuohon polvivaivaan. Huipputasolta ainakin Trulsen (2002 olympiavoittaja Norjasta) kärsi kovista polvikivuista ja polvea operoitiin useampaan kertaan. Miehellä oli pelimatkoilla oma kuntopyörä mukana, jotta pystyi ylipäätään pelaamaan. Mcdonald Skotlannin nykyisestä maajoukkueporukasta kävi polvileikkauksen pari talvea sitten ja viime talven jäljiltä operoitiin Saksan varakippari Uli Kappin polvi. Tuon seurauksena hän jäi muusta porukasta jälkeen ja putosi Vancouverin joukkueesta.

Omakohtaisesti tuli viime talvena paljosta pelaamisesta ensin ylirasitusta alempaan harjakäteen, mikä aiheutti jonkun sortin jännetupin tulehduksen ja rannetta availtiin sähköllä, kun oli niin jumissa. Kun piti ja halusi pelata, niin harja-asennon muuttaminen (kipua alemmassa kädessä) johti siihen, että ylemmän harjakäden olkapää meni sököksi. Harjausliike aiheutti sen, että olkapäässä jänteet hinkkasivat luuta vasten ja turposivat aiheuttaen melkoista kipua. Nuo vaivat säilyvät, kun ei enää ole niin nuori...

Useinmiten lihaskivut lajissamme (liukuasentoon liittyen) johtuu joko venyttelyn, lämmittelyn tai lihaskunnon puutteesta. Lisäksi tietenkin ylipainoisuus rasittaa normalia enemmän ja liukuasennolla on väliä.

Omana aktiiviaikanani (1987-2002) minulla ei juuri koskaan esiintynyt kovasta harjoittelusta huolimatta polvi/jalkakipuja. Ainoastaan Kanadan-turneilla tai Vierumäki-leireillä kun treenasimme 3 x 2h päivittäin niin silloin alkoi lihasväsymystä ilmenemään. Yksi seikka joka minun osaltani saattoi auttaa kipujen vähäisyyteen oli aktiivinen fillarilla ajo. Eli lähes päivittäin ajoin 2-3 km kesät talvet (työmatkat ja treeneihin).

Muutamalla joukkuekaverilla operoitiin matkan varrella kyllä polvi. Sen jälkeen pelaaminen ei ollut entisensä. Ilmeisesti noissa leikkauksissa paljolti auttaa oikeanlainen ja riittävä kuntoutus. Itselleni on jäänyt sellainen polvien naksuminen päälle. Ilmeisesti tuli curlingista.

- häti

Minulla samankaltaiset tuntemukset kuin Tommilla. Jalka/polvikipuja oli harvoin ja uskon, että suurempien vammojen ehkäisyyn paras lääke oli se, kun tajusin keskeyttää kovan treenin, jos jalassa alkoi tulla "huonoja" tuntemuksia. Näin palautuminen seuraaviin treeneihin onnsitui, kun en vetänyt ns. väkisin treenejä silloin loppuun vaan otin huilia, jos tuntemukset niin sanoivat. Toisin sanoen kuuntelin kehoani. Silloin kun tahkosimme noita 3 x 2h päiviä, niin joskus piti viimeisen treenin pituudesta tinkiä, koska tuntui siltä, että jos vielä heitän 10 niittipoistoa lisää, niin jalka on kipeä pitkään. Jätin heittämättä ja näin seuraavissa treeneissä oli taas kunnossa.

Minä olin aina huono lämmittelijä päinvastoin kuin Tommi ja Wille, minulle alkuverryttelyksi useimmiten riitti kuppi lämmintä kahvia ja oikein kylmällä ilmalla auton penkinlämmitin. Ehkäpä jalkojeni lihakset olivat armolliset ja eivät moisesta alkuverryttelystä hermostuneet suuremmin. Olemme varmaankin aika lailla yksilöllisiä tässäkin.

Tere,

Jonkinasteisten palloilulajien (myös huolto-)kokemuksella päätinpä lisätä minäkin yhden tärkeän kohdan lihashuollon lisäksi. Eli yleinen neste/ravintohuolto. Tämä lienee toki yhtä itsestään selvää kokeneemmille kavereille kuin lihashuoltokin. Kuitenkin tässä ykköstä ja kakkosta enempi tarkkailtua, niin kyllä ne nestehuollot aika usein on siellä edellisillassa. Ja sitten ennen matsia aamu-/iltapäiväkahvi ja rööki ja sitten kentälle. Leikki leikkinä, mutta ainakin ns. harja-apinoiden rasitus 4-5 ottelun SM-viikonlopussa on erittäin kova joukkueelle tai pelaajalle, joka treenaa vain kerran viikossa. Hyvällä yleiskunnolla pärjää kyllä matsit pystyssä, mutta kyllä monella heittoihin keskittyminen ja harjausteho laskee viimeisiin otteluihin ja pääosalla porukkaa yläselkä ja hartiat kipeinä maanantaina ja vielä tiistaina.  Ja joillakuilla liukujalan etureisi ja myös monella ponnistusjalan pohje kipeytyy.

Näillä asioilla tuskin on mitään merkitystä normaalikuntoiselle tai vähän huonommallekin hallisarjoissa, jossa pelit ovat kerrallaan 6-8 päätä. Mutta kun laitetaan ohjelmaan 4-5 täysimittaista peliä kahteen vuorokauteen (12-15 tuntia verryttelyineen jäällä), niin jo alkaa jumittaa paremmallakin ilman kunnollista huoltoa (lihas-, neste-, ravinto- ja unihuolto). Ja jos oikein katsoin Mixedin kisoista, Rantamäen porukka pelasi peräti 9 ottelua (n. 72 päätä riipuen kättelyistä). Siinähän ollaan jo käytännössä koko ajan jäällä.  Joten tärkeitä asioita.

Yleinen kestävyysurheiluohjehan lienee litra nautittua nestettä (vettä ja/tai urheilujuomaa) tuntia kohti. Ehkä Curlingissa vähän vähempi riittää, koska liike on vuorottelua seisoskelun ja työnteon välillä. Ja ennen ottelua vähintään litraa suositeltiin ainakin palloilulajeissa, joita itse joskus joitakin kiloja sitten ihan urheilinkin. Nestetasapaino ja suolatasapaino vaikuttavat suoraan myös lihaskipujen määriin. Jostain varmaan löytyy tieteellisempääkin tutkimusta aiheesta.

Lyhyenä kommenttina myös se, että monet jengit myös syövät otteluiden aikana esim. hedelmiä, pähkinöitä, suklaata yms. Tämä on tottakai järkevää varsinkin jos on peräkkäisiä otteluita tulossa.

 Varmaan näistä huoltoasioistakin on artikkelia ollut lehdessäkin, mutta hyvä näitä on aina kerrata ja tosiaan: huippujoukkueilla ovat nämäkin asiat kunnossa. Yleisenä joukkuelajien totuutena toteaisin vain näin: , Ne asiat, mitkä on helppo saada kuntoon, ne kannattaa tehdä heti. Jos heittotekniikassa ja taktiikassa on huonompi, niin ei kannata olla ainakaan huonompi siinä, minkä voi toteuttaa heti.

Peli paranee ainakin sieltä viikonlopun viimeisten matsien osalta.

Niin ja otsikkoa vielä lisäten, pelinjälkeinenkin huolto kannattaa miettiä.

t. huolto-daleyn

daleyn kirjoitti:

Yleinen kestävyysurheiluohjehan lienee litra nautittua nestettä (vettä ja/tai urheilujuomaa) tuntia kohti. Ehkä Curlingissa vähän vähempi riittää, koska liike on vuorottelua seisoskelun ja työnteon välillä.

Itseasiassa curlingissa rasitustaso on yllättävän korkea, harja-apinalla. Kipparille tulee kylmä. Joitain vuosia sitten pelasin SM-sarjaa sykemittarin kanssa. Tuolloin keskisyke koko ottelun ajalta eli noin 2h 45 minuuttia oli luokkaa 120-130. Tämä siis harjamiehenä. Olin tuohon aikaan noin 3200 metrin cooper-kunnossa, mikä on varmaankin keskimääräistä parempi tulos, mikäli laitettaisiin kaikki SM-sarjan pelaajat viivalle. Kipparina pelatessa sykkeet olivat pahimmillaan alle 80, mikä käytännössä vastaa rasittavuudeltaan seisoskelua bussipysäkillä.

Daleyn ohje, litra tunnissa, on laadittu kestävyysurheilun kilpailunaikaiseen tankkaamiseen. Siten, kuten Daleykin arveli, curlingissa riittää vähän vähempi eli pelin aikana ei tarvitse sentään kolmea litraa juotavaa.

Itse aiheesta eli curling-vaivoista voisin todeta sen verran, että useimmat, polvivammat johtuvat mielestäni virheellisestä tai vähintäänkin liioitellusta suoritustavasta. Eli kun liikkuvuutta ei ole tarpeeksi, saadaan naama lähemmäs jäätä kiertämällä polvea ulospäin ja ja pahimmillaan jopa nostamalla kantapäätä kohti vartaloa.

Tuossa juomiseen liittyvässä tarinoinnissa aikaisemmissa kirjoituksissa on vankka totuus taustalla. Pitää tähän väliin kertoa omakohtainen kokemus Vierumäen EM-kisoista 2001, jolloin pelasimme välierässä Ruotsia vastaan. 

Takana oli tietysti jo viikko pelattuja pelejä. Päivällä ennen välierää olin tankannut huolellisesti, kuten asiaan kuuluu, ennen peliä. Peli oli illalla about 18-21 aikoihin. Mukana mulla oli litran pullo vettä pelin aikana nautittavaksi. Jostain syystä (olin ilmeisesti niin uppoutunut peliin) unohdin paria alkupäissä otettua hörppyä lukuunottamatta juoda pelin aikana. 

Pelin loputtua päädyssä oli dopingtestaaja paperiensa kanssa ja näin miehen katseesta, että minä olin voittanut arpajaisissa ja pääsin kusemaan purkkiin. Samalla hetkellä tajusin vesipulloani kantaessa, että eipä tullut pelin tuoksinassa sitten juotua juuri lainkaan. No siitä sitten testitilaan ja odottelemaan kusen tuloa. Samalla tietysti aloin juomaan jatkuvalla syötöllä vissyä ja toivoin pikaista kusihätää. Ei tullut. Tiesin, että olin aivan kuiva sen pelin jälkeen, kaikki olemassa olevat kosteuspisarat olivat hikenä paidassani ja höyrynä hallin katossa.

Kaksi puoli tuntia juotuani, noin puoli kahdentoista aikaan sain ensimmäisen tiristyksen purkkiin, mutta lusikallisella ei vielä pääse siitä vankilasta pois. Puoli tuntia lisää odottamista ja juomista, niin sain aikaiseksi sen vaadittavan lasipurkillisen (noin Pilttipurkin kokoinen astia eli kauheasti ei olisi tarvittu ...), siihen sitten purkkien sulkemisprotokollat ja paperien täyttelyt päälle, niin pääsin siinä varttia vailla yksi yöllä lähtemään kämpille valmistautumaan seuraavan päivän pronssipeliin. 

Silloin otti muuten harvinaisen paljon päähän se, että ei tullut juotua. Arvaatte varmaan, että sitten kävin tunnin välein yöllä kusella, koska testitiristystä hankkiessani olin juonut kuin hevonen. Eipä tullut juuri nukuttua lainkaan, koska oli jatkuva kusihätä. Ottakaa te opiksi ja juokaa vaikka tämän kokemuksen innoittamana, jos ette noita edellisiä kirjoittajia usko.

Viime viikolla kävin katselemassa itselleni uusia juoksukenkiä ja samassa yhteydessä Puhoksen Intersportissa asiantunteva henkilö kertoi että kärsin ylipronaatiosta. Askeltaessa siis nilkka taipuu sisäänpäin ja tästä syystä sain kehotuksen hankkia tilannetta tukevat kengät. En tätä ole aiemmin ongelmaksi edes huomannut, mutta mielenkiinnolla odotan tuoko nuo tukevammat kengät mitään huomattavaa muutosta mihinkään. Mahtaako asialla olla merkitystä curlingissa? Jos jalalla on potentiaalia vääntyä johonkin suuntaan, se tekee sitä varmasti myös liu'un aikana. Käyttääkö kukaan pronaatioon liittyen tukipohjallisia ja millaisia kokemuksia on ollut?

Ammattilaiset ja puoliammattimaiset harrastajat tällä sivulla kertovat rasitusvammoista ja vastaavista. Tumpeloina aloittelijoina olemme kuitenkin esim. Savitaipaleen curlinghallissa nähneet harjoituksissa ja peleissä muutaman läheltä piti-tilanteen, jossa kaveri on kaatunut lahjakkaasti joko radalle astuessaan tai kiihkeässä harjaustilanteessa. Nämä nähneenä olemmekin epämuodikkaasti käyttäneet lähes aina harjoituksissa sekä peleissä jääkiekkokypärää. Joku kevyempi takaraivon suoja on etsinnässä, mutta suosittelemme tapaa ainakin kaikille vanhemmille aloittelijoille. Onko kaatumisesta tulleita pää- tai olkapäävammoja tiedossa muilla?

Liukastumisia tapahtuu kun jään liukkaus ei välttämättä ole täysin selvillä. Pebli tekee jäästä siis erityisen liukkaan! Niin itsestäänselvyydeltä kuin se kuulostaakin, esittelyissä on syytä muistuttaa aina turvallisuusohjeina curlingjään liukkaudesta ja, että jäällä on syytä liikkua vain nenän osoittamaan suuntaan.

Tänä talvena kuulin tarinan, jossa esittelyssä ollut henkilö liukastui pahasti ja putosi käytännössä vaakasuoraan toinen kylki edellä jäähän ja yrittäessään ottaa kädellä vastaan, vaurioitui olkapää todella pahasti. Olkanivelessä oli niin paljon murtumia, ettei käsi kuntoutunut enää täysin ja nivelen liikeradat ovat vain murto-osa entisestään.

Turvallisuushjeet ja varovaisuus on siis syytä muistaa erityisesti curlingesittelyissä.

Tapahtui Kisakalliossa keskiviikkona eli toissapäivänä, firmaliigan ottelussa: harjamiehenä (kävelin kiven vieressä, en harjannut) liukastuin lahjakkaasti, lensin suoraan selälleni, löin ristiselän lujaa jäähän ja sen jälkeen pään. Jatkoin pelit loppuun. Jalassa vuoden vanhat kengät. Liukastumisessa ponnistusjalan kenkä lipesi, ja jälkeenpäinkin vaikutti siltä että pohja on tosi liukas. Sain naisvinkin, että pohjaa voisi lämmittää ennen jäälle menoa esim. hiustenkuivaajalla pidon lisäämiseksi. Onko näin?

Olen puolisentoista vuotta curlingia suhteellisen tiiviisti harrastanut keski-ikäinen mies, ja jalat jaksavat kyllä, varmaan punttisaliharrastus auttaa tässä. Mutta kaatumisessa ei auttanut: Tänään alkoi tuntui sen verran huteralta, että kävin lääkärissä, ja muutaman päivän huilia tuli suositukseksi. Ehkä lievä aivotärähdys, kaula ja niska jäykkänä, ja ristiselässä arka kohta. 

Kisakalliossa muuten on kypäriä tarjolla... Nyt ollaan kallella kypärin. Pipo oli päässä. Olis ollut pelejä lauantaina ja sunnuntaina, mutta pitää tyytyä olympiafinaaleihin. Ei huono vaihtoehto sekään.